Meneillään on täydellisen tappava työviikonloppu mutta yhdessäkin olisi joskus kiva olla, joten varastimme illalla miehen kanssa väkisin pari tuntia ja hurautimme läheiseen steakhouseen illalliselle. Meitä palveli, kuten niin monesti muulloinkin ja muuallakin, erittäin asiantunteva, luonteva, ripeä ja ystävällinen tarjoilija. Täällähän lähdetään aina liikkeelle siitä että my name is John/Carlos/Suzy and just let me know if you need anything - asiakkaan on tästä helppo jatkaa ja esittää reippaasti toiveitaan. Palvelu oli kuitenkin tänään jopa niin poikkeuksellisen erinomaista, että innostuimme pohtimaan, mitkä asiat on amerikkalaisissa ravintoloissa yleisesti ottaen hoidettu loistavasti. Ja listaahan riitti, tässä pääkohdat:
  • Asiakkaan huomioiminen ensi hetkestä lähtien. Vaikka tarjoilija, pöytiinohjaaja tai hovimestari ei samalla sekunnilla ehtisikään palvelemaan, tapana on tehdä selväksi että asiakas on huomattu, hän on erittäin tervetullut ja häntä palvellaan aivan pian. Eipä ole sietämättömämpää kuin hengailla palvelua odottaen ravintolassa, jossa henkilökunta on tehnyt taidetta siitä, etteivät he muka huomaa sinua. Minä jaksan kyllä vähän odottaa, jos tuntuu siltä että minusta ollaan asiakkaana kiinnostuneita ja palvelua on tulossa niin pian kuin se on mahdollista. I'll be right with you on täällä tarjoilijan vakihuikkaus vaikka olisi kuinka kiirettä.
  • Ystävällisyys. Jees jees, amerikkalainen palvelu on usein teeskentelevää, tekoreipasta ja ylipirteää, mutta newsflash: siihenkin tottuu. Palvelun ystävällisyys on asiakkaalle äärimmäisen tärkeää ja epäaidollakin hymyllä höystetty hyvä palvelu on totta maar parempaa kuin nihkeä palvelu tai ei palvelua ollenkaan.
  • Kitsastelemattomuus. No, ruoka-annoksethan ovat Ihmemaassa suorastaan rikollisen kokoisia (ja siitä voisimme kyllä tinkiäkin) mutta näennäisen anteliasta asennetta sovelletaan muissakin kohdin. Esimerkiksi viinilasi voi joskus olla suhteellisen hintava, mutta sitä ei sentään missään liruteta lasiin mitan kautta tinkaillen - lasissa on aina runsaasti juotavaa ja reilulla otteella mieluummin hiukan enemmän kuin vähemmän. Ymmärrän kyllä että tämäkin on osittain kustannuskysymys, mutta monissa paikoissa varmasti saadaan etua myös sillä, että lasiin kaadetaan viiniä kuin vieraalle ikään, millimetrimittaa käyttämättä. Fiilistä sekin. (Vaikka tämähän ei tietenkään suomalaisessa baarissa tai yökerhossa yön pikkutunneilla millään toimi.) Ja virvoitusjuomiahan täällä yleensä tarjoillaan yhden lasin hintaan loputtomasti.
  • Asiakkaan huomiominen niin kauan kuin hän on paikalla. Palvelu ei Ihmemaassa koskaan lopu tilauksen ottamiseen ja toimittamiseen, vaan joka välissä varmistetaan onko kaikki hyvin, maistuuko, saisiko jotain olla lisää ja olisiko joitain muita toiveita. Tässä osataan tietysti mennä ahdistelevan tekopirteästi överiksikin, mutta yleisesti ottaen on korkealuokkaisen palvelun piirre, että asiakasta ei unohdeta pöytään viittoilemaan epätoivoisesti jos hänellä sattuukin olemaan jokin toive tai tarve. Ja vesilaseja täytetään ihan koko ajan, se on itselleni ihan ykkösjuttu.
  • Can do-asenne. Kenellepä ei olisi käynyt niin, että tarjoilijan naama vääntyy, kun "hankala" asiakas esittää erityistoiveita tai ryhtyy kyselemään mahdollisista vaihtoehdoista listassa näkyville kokonaisuuksille. Kyllä se vaan niin on, että asiakas maksaa ruoastaan ja juomistaan, joten hänellä on oikeus vähintään tiedustella kohteliaasti, olisiko joustamiseen mahdollisuuksia, ilman että saa osakseen silmien pyörittelyä tai teatraalista huokailua. Täällähän erilaiset lisukkeiden vaihtamiset ja muut räätälöidyt vaihtoehdot onnistuvat lähes poikkeuksetta, ja vähintään kysyjään suhtaudutaan positiivisesti. Jos vaihtaminen ei jostain syystä onnistu tai siitä veloitetaan erikseen, tästä ilmoitetaan yleensä listalla jo etukäteen. Useimmiten erikoistoiveista ei kuitenkaan edes peritä lisähintaa. Ymmärrän tietenkin hyvin, että joissain tilanteissa tarjoilijan kädet ovat sidotut tai muutoksista koituu henkilökunnalle kohtuutonta vaivaa, mutta asennehan tässä on tärkein. Lähdetään liikkeelle siitä, että ystävällisesti ja asiallisesti käyttäytyvää (ehkä joskus muunkinlaista) asiakasta palvellaan mahdollisimman pitkälle hänen toiveidensa mukaan eikä siten, että asiakas kokee olevansa lähinnä tarjoilijan työtä haittaava tekijä, jonka olisi syytä pysytellä mahdollisimman hiljaa, syödä nöyrästi mitä eteen tuodaan ja varoa paukauttamasta ovea lähtiessään.
Nyt kun olen esittänyt näin runsaita kehuja, seuraavalla ravintolakeikalla tulee epäilemättä turpaan. Juuri nyt kuitenkin annan kunnian sinne minne se kuuluu - ja kaivan kuvetta kunnon tippiin, joka mahdollistaa tämän onnelan jatkumisen.

waiter.jpg

EDIT klo 3:05 CT
Hyvänen aika, linkitetäänpä muidenkin aatoksia asian tiimoilta. Jormanen kirjoitti jokin aika sitten suomalaisesta ravintolakulttuurista ja Juho kertoi tällä viikolla ravintolatippaamisesta Saksassa.