Juttelin tänään amerikkalaisen tuttuni kanssa kunnon hoitamisesta;
vastailin lähinnä kysymyksiin ihan kohtuulliseen vauhtiin päässeestä
treeniohjelmastani. Väistämättä keskustelu kääntyi, vastustelustani
huolimatta, ruokavalioon ja sen rasvattomuuteen, sokerittomuuteen,
mauttomuuteen ja muihin minulle täysin tuntemattomiinn dieettiarvoihin.
Varovasti tunnustin, että en tosiaan hirveästi vahdi syömisiäni, kyllä
liikunta riittää ihan hyvin tavalliseen hyvään elämään. Että pyrin
kyllä silloin tällöin syömään melko monipuolisesti, mutta sana
'monipuolinen' sisältää paitsi flavonoideja ja antioksidantteja myös
runsain määrin suklaata, tortillachipsejä, jäätelöä, hamppareita ja
mitä nyt ikinä makunystyräni tai sieluni halajavat.
"Siis syötkö SINÄ ihan todellakin JUUSTOHAMPURILAISIA!?!"
Painotuksesta olin päättelevinäni, että tätä syvää pahuutta
ei minusta ihan heti arvaisi, synti väijyy ikään kuin pinnan alla - en
ilmeisesti näytä riittävän itsetuhoiselta JUUSTOHAMPURILAISTEN
syömiseen.
(No, itse asiassa en kyllä syö juustohampurilaisia
siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat minusta pahoja. Tämä ei
kuulu asiaan lainkaan, mutta kerronpa nyt kuitenkin, että minusta
hampurilaisen välistä tulee löytyä kaikenlaisten majo-soosien lisäksi
maustekurkkua, sipulia, tomaattia ja salaattia, jotta sitä viitsii
ryhtyä syömään.)
Merkittäväksi tämän kummallisen sanavaihdon
tekee kuitenkin se, että tämä ei tosiaan ollut ensimmäinen kerta, kun
kyseinen herkku on mainittu samantyyppisessä tilanteessa tai sille on
osoitettu sama terroristin rooli. Ihmiset täällä antavat itselleen
anteeksi 'pieniä ruokavalion lipsahduksia', mutta mitään
JUUSTOHAMPURILAISIA he eivät tietenkään syö. He eivät voi millään
uskoa, että joku muu syö JUUSTOHAMPURILAISIA, sillä sehän on
kunto-ohjelman sabotoimista ("What on earth
is wrong with you?"). Joskus he villiintyvät - tuuppaavat
salaliittolaisen tavoin kylkeen ja sanovat, että syö sinä vaan ihan
vapaasti kerran vuodessa JUUSTOHAMPURILAINEN, täytyyhän ihmisellä olla paheita,
tsihhih. Tai jopa häpeillen tunnustavat itse: söin eilen
JUUSTOHAMPURILAISEN. Tänään täytyykin sitten juosta neljä tuntia
juoksumatolla.
Perusteitahan tälle hysterialle ilman muuta
löytyy. Erittäin ylipainoisia ihmisiä kun ei Ihmemaassa tarvitse
suurennuslasilla etsiä (heh heh), ja kyllähän erilaiset
hampurilaisketjujen antimet tuntuvat kansalle maistuvan silloinkin, kun
ei enää oikeasti kannattaisi. Nuoruuttaan ja hoikuuttaan vaalivat
tarvitsevat siis paitsi suunnitelman, myös peikon; miksei se siis voisi
olla JUUSTOHAMPURILAINEN, iso paha susi at large. Itse sanakin on ehkä vähän kauhea, rasvaa tihkuva: hampurilaista ja sitten vielä juustoa. Tuplapelote.
Eli ystävät, tietäkää täten: JUUSTOHAMPURILAINEN on paholaisen kätyri
ja infernaalinen salajuoni, jonka tehtävänä on saattaa meidät
ennenaikaiseen hautaan. JUUSTOHAMPURILAINEN on paha.
Epäilemättä pysyttelette kaukana.
torstai, 2. helmikuu 2006
Kommentit