13.2. 2006
Piilomaan pikku aasi jatkaa, ja tässä vaiheessa laskettelulle kylmät voivatkin siirtyä hedelmällisempien puuhien pariin - luvassa pelkkää hiihtotarinaa.
Puuterin perässä oltiin siis taas kerran, ja valitettavasti haaveeksi jäi edelleen. Mutta muuten - oi mikä viikonloppu!! Lauantaina suunnattiin noin puolentoista tunnin ajomatkan päähän Crystal Mountainille, jossa aurinko helli meitä melkein koko päivän. Edellisyön myohäislennosta huolimatta oltiin ylhäällä tosi aikaisin ja päästiin laskemaan eka lasku heti ysiltä. Ihanaa, ihanaa; vaikka laskemista kaipaa, fiilis on aina silti odotetusta potenssiin tuhat kun suksi luistaa lumella ja jumalat nyökkivät vuorillaan aivan siinä vieressä.
Ala-asemalla
puhalteli aikamoisen reipas puhuri, joka kuitenkin mystisesti katosi
heti ylemmäksi noustessa; hiki virtasi välillä ihan kunnolla. Crystalin
mäet olivat mielettömässä kunnossa: pinta oli tiivis mutta jäästä ei
häivääkään eika möykkyrää syntynyt iltapäiväänkään mennessä, vaikka
laskijoita olikin melko runsaasti. Täydellinen pohja kanttilaskemisen
uudelleentapailuun (kun rinteeseen pääsee kerran tai kahdesti vuodessa
ei voi väittää, että carving- tai sen puoleen muukaan tekniikka olisi
kovastikaan hallussa). Rinteitä oli riittävästi tällaiselle
päivareissulle - ei tarvinnut sahata samaa reittiä ja silti paikan sai
nopeasti haltuun. Mahtava laskupäivä!
Miinusta
Crystalille tuli väenpaljoudesta: ilma oli kaunis ja päivä lauantai,
eli jonkun verran saatiin seisoskella jonoissa joka hissillä. Tätä
ongelmaa ei sen sijaan ollut Mt. Bakerilla, jonne ajelimme auringon noustessa sunnuntaiaamuna.
Sunnuntaiaamupäivät ovat taalla Ihmemaassa muutenkin aivan mahtava aika menna harrastuspaikoihin, ravintoloihin tai kauppoihin, sillä juuri missään ei yleensä ole siihen aikaa juuri ketään. Kunnon väki naet kay säännöllisesti kirkossa. Mt. Bakerin sijainti kaukana isommista asutuskeskuksista auttoi tässä asiassa myös: monien mielesta se on vähän liian kaukana (tai liian lähellä, Kanadan rajaa siis!).
Alunperin
meidän oli tämän kahden tunnin ajon sijaan pitänyt sunnuntaina
ponkaista Snoqualmie Passiin hiihtelemään miehen työkavereiden kanssa,
mutta saimme edellisiltana kuulla, etta Snoqualmien mäet olivat
järjestään erittäin jäisiä. Se ei luonnollisestikaan juuri houkutellut,
joten päätimme sen sijaan lähteä kahdestaan tien päälle. Mikäs
siinä, kun seurakin on niin hyvää ja radiosurffailusta riittää
syrjäseuduilla hupia. Päätös osoittautui loistavaksi - myos Bakerin
mäet olivat loistokunnossa, tosin vähän pehmeämmät kuin Crystalilla.
Sohjosta tai möykyista ei ollut silti tietoakaan. Aikamoinen
reisilihastreeni tuli kuitenkin kaiken kaikkeaan tehtyä,
kummaa että seuraavana paivänä vielä käveltiin, tottumattomat. Jonottaa
ei tarvinnut sen paremmin hisseissä kuin hiihtomajallakaan; päivä oli
yksinkertaisesti tehokasta laskemista. Mahtavaa! Ilma oli aika
mielenkiintoinen: aivan kuin sään haltijatar olisi halunnut esitellä
repertuaariaan mahdollisimman laajasti. Aamulla oli puolipilvistä ja
aika kosteaa, vuorella tosin kuivempaa. Siitä taivas sitten peittyi
välillä aivan kokonaan ja lähihuippujakaan ei monikerroksisten
pilviverhojen takia näkynyt välillä kunnolla.
Ennen keskipäivää saatiin sitten ihan tuoretta lunta, ja kun sitä oli tuprutellut ylhäällä puolisen tuntia....
...taivas selkeni todella nopeasti ja loppuiltapäivä nautittiinkin sitten kirkkaasta sinestä ja auringonpaisteesta.
Juuri ennen lähtöä alkoi sitten viela tuulikin nousta, mutta silloin olimme jo sukset ja laudat olalla matkalla autolle. Sitä pelättyä vettä ei kuitenkaan tullut pisaraakaan koko viikonloppuna - näillä lämpötiloilla se on aina riski. Me saimme hiihdellä kuin kevätlumilla - asteita oli koko viikonlopun kahdesta kymmeneen ja yölla sen verran vähän, että mäet pysyivät kirkkaasti koossa. Kiitos, kiitos!!
Loppuun
vielä sellainen metahuomautus, etta tähän ja edelliseen postaukseen
piti tulla kuviakin, mutta koska kätevasti unohdin kotiin seka
langattoman korttini että nettikaapelin, en pääse omalla koneellani
hotellihuoneesta nettiin. Niinpä nämä postaukset tulevat tällä tavalla
vähän jälkijunassa ja yhdellä rytäkällä; siksi myös nuo ylimääräiset
päivämäärämerkinnät. Ja ärsyttavä skandinaavi-aakkosten puuttuminen
liittyy tähän samaan ongelmaan, korjaan sen kun olen taas omalla
koneellani verkossa. Ehkäpä saan silloin lisättyä pari kuvaakin!
Muoks 17.2.: Oma kone viimeinkin edessä - nyt on sitten ääkköset ainakin suunnilleen paikoillaan ja luvatut kuvat lisätty!
Kommentit