Niin se viikonloppu on taas melkein ohi. Aikamoista löysäilyä niin kuin vapaa-aika saakin olla, jos siltä tuntuu. Mies tuossa sentään pitää silityssulkeisia ja tehtailee moitteettomia työpaitoja ikkunalle riviin. Hei, silitätkös munkin farkut!

Perjantaina vietettiin kahdestaan mukavaa iltaa paikallisessa country Italian- tyyppisessä ravintolassa. Tarjoilija onnistui sössimään lähes jokaisen yksityiskohdan tilauksessamme, mutta se ei meitä juuri haitannut, kun seura oli hyvää eikä kiirettä minnekään. Puhuttiin Elämästä ja naurettiin keittiön kootuille mokille ja niiden selityksille. Hymyt alkoivat hyytyä vasta kun useaan kertaan soitettua taksia ei alkanut kuulua puolenkaan tunnin jälkeen ja paljaita sääriä palelsi. Siis minulla. Mies sen sijaan soitteli taksiyhtiöön, josta lupailtiin joka kerta jotain uutta - taksi on neljän mailin päässä, kuski lupasi olla paikalla viiden minuutin kuluttua, kyllä se taksi on kuulkaa jo siellä, viisitoista minuuttia vielä... Neljännellä soitolla rauhalliselta siipaltani kärähtivät käämit ja luuriin äyskäistiin yleisärinän lisäksi se f-sana, tosin ei sentään loukkausverbinä vaan pelkkänä vahvikesanana. Taksiyhtiön nihkeä setä ei ottanut muita valituksia kuuluviin korviinsakaan, mutta tästä tuli heti sanomista: "No need to use profanity, sir." Ai ei vai.

Kotiin päästiin lopulta silti ilman kuolemantautia, ja lauantaina riskeerattiin vuorostaan mielenterveytemme syöksyilemällä erilaisissa ostoshelveteissä viikon pahimpaan aikaan. Aikamoisella menestyksellä, uskomatonta kyllä: iltapuku kenkineen on plakkarissa ja paljon muutakin kivaa löytyi. Mieskin sai kauan kaipaamansa aurinkolasit. Työpöytä jäi vielä harkintaan mutta katsaus ja mittailu on aloitettu. Illalla avattiin sitten grillailukausi altaan reunalla; mikään lämmin ei ollut (kuuden aikaan ehkä viitisentoista astetta, korkeintaan) mutta kirkasta ja miellyttävää. Jotenkin paikalle saapui brassi- ja amerikkalaisnaapuriemme lisäksi myös kompleksimme entisiä asukkaita, joten ilmassa oli suurten kevään aloittajaisten tuntua. Tavan mukaan nälkää ei tarvinnut kärsiä: grillillä valmistui lammasta, possua, nautaa, makkaroita, maissia ja parsaa. Nämä hullut siellä pyörivät paitahihasillaan ja nauroivat meidän varusteillemme - meikäläisellä oli villasukat ja -paita, miehellä pipo päässä. Meillä suomalaisilla kun ei ole koskaan lupa olla kylmissämme, koska tulemme niin kylmästä maasta. Puertoricolaisten pikku nelivuotias suuttui kun ei päässyt uimaan; äidin oli ihan turha selittää mitään kylmästä vedestä kun kerran oltiin taas BBQ-tunnelmissa.

Yhden naapurimme avioero oli juuri astunut voimaan ja mietimme,  pitäisikö sitä juhlia vai surra. Kuulemma vähän molempia. When in doubt, open a bottle of champagne! Nostimme maljan ambivalenssille.

Nyt farkut on näköjään silitetty ja televisiossa möykätään Keira Knightleyn puvusta. Kohta jaellaan palkintoja.

Mukavaa viikkoa kaikille, täällä siirrytään Jon Stewartin seuraan!