Puhuin äsken puhelimessa väsyneen, väsyneen miehen kanssa. Liikaa töitä, kova kaipuu, Georgia mättää eikä hotellissakaan ole kiva asua. Kerroin miehelle, että täälläkin on vähän kurjaa ja ikävä; kevyesti huonovointisena olen leiriytynyt olohuoneen sohvalle, jossa olen sitten myös nukkunut. Mies ilahtui.

- Siis ihanaa, sä saat olla ihan villinä! Nukahdella minne sattuu ja syödä karkkia!

No, voihan sen noinkin ajatella.

Mutta tulisit jo kulta kotiin.

Lupaan säästää turkkareita.