Tämä viikko on ollut ihan älyttömän raskas, työt painavat ja uuvuttaa ja ahdistaa erinäisistä muistakin syistä, joita en tässä jaksa ryhtyä erittelemään. Ei tässä nyt ihan maansa menettäneitä olla, viikon plussapuolelle sijoittuvat esimerkiksi eiliset iltamat miehen kanssa (Jetin keikka - Rollover DJ! - siitä myöhemmin kun saan kuvat järjestykseen) ja se, että skandinäppikseni Maciin saapui viimeinkin Suomesta (kiitokset Kallioon), joten voin ensi viikon alusta ottaa käyttöön uuden työpisteeni.

Mutta jotain nyt ihminen tarttis. Purin eilen angsteja salilla rehkien ja Nanon shuffle aisti fiilikseni ja auttoi pukemaan ne sanoiksi Ultra Bran kautta:

Lähettäkää minulle kirjoja
jotka päättyvät hyvin
joissa siipirikko lentokone
laskeutuu turvallisest

Joissa lääkäri hymyillen
jättää leikkaussalin
ja sokean lapsen silmät
avautuvat näkemään

Joissa siis vapautuu
murhaajan jo tähdätessä
joissa kymmenen vuotta
odotettu kirje
vihdoin saapuu lintujen mukana

Joissa ihmiset seisovat
ja odottavat runoilijoitten kirjoja
eika kukaan menehdy kaivaten

leipää ruusuja aurinkoa ja vapautta
leipää ruusuja aurinkoa ja vapautta
leipää ruusuja aurinkoa ja vapautta
leipää ruusuja aurinkoa ja vapautta

Lähettäkää minulle kirjoja
jotka päättyvät hyvin
sillä kerran myös
meidän tuskallinen rohkea
tarinamme päättyy hyvin

Siinäpä se tarve kiteytyy.

Kirjoja.

Leipää, ruusuja, aurinkoa ja vapautta.

Kauniita tarinoita ja onnellisia loppuja.

Tänne ja heti!