Olen pysytellyt viime päivät ihan hissun kissun, osittain siksi ettei ole ollut mitään kovin pakottavaa kirjoittamisen tarvetta mutta myös siksi, että homma olisi satavarmasti mennyt ininäksi ja valitukseksi, jolla en tällä kertaa kokenut olevan sen kummempaa puhdistavaa vaikutusta. Sairastin tosiaan aika lailla saman flunssan kuin uutena vuotena, joten kurjan olon lisäksi vannetta kiristi tietoisuus siitä, että poskiontelontulehdus oli luultavimmin pesinyt minussa koko tuon ajan ja taistelu terveemmän elämän puolesta oli hävitty jo ennen ensimmäistäkään porkkanaa tai puntinnostoa.

Pelkästään kotona ei olla kuitenkaan uikutettu; perjantaina uhmasin tautia ja lähdin miehen kanssa viettämään jo kauan etukäteen varattua synttäriherkutteluiltaa Dallasin Arts Districtillä sijaitsevaan Stephan Pylesin ravintolaan. Kehuttu paikka on ollut auki jo vuoden päivät ja hinku käymään on ollut kova, mutta vasta nyt tuli otollinen tilaisuus. En siis ollut ihan helpolla siirtämässä iltaa taas jonnekin hamaan tulevaisuuteen, vaikka makuaististani 25% oli mennyttä ja iltalaukku piti tunkea täyteen nenäliinoja.

menu-ceviches.jpgJa onneksi lähdin! Ilta oli kerrassaan upea, lähtien pöydässä odottaneista shamppanjoista jotka olin synttärisankaria silmälläpitäen tilannut etukäteen. Ruoka oli erinomaista, paikoitellen jopa suorastaan ekstaattisen hyvää, ja aivan liian kalliin juhlapunaviinin tilaaminen ei kirvellyt lainkaan kun se osui nappiin sekä oman makumme että ruokiemme kanssa. (Mies huomauttaa: etiketti oli ruma. Kaikkea ei voi hyvältä Pinot'ltakaan pyytää.) Menussa oli aivan loistavaa ajatusta ja yhtenäisyyttä; ravintola ilmoittaakin tarjoavansa ruokansa moderniin Southwestern-tyyliin. Ei siis pelkkää paikallistamatonta haute cuisine-keittelyä vaan paikka ja aika olivat listalla läsnä. Esimerkiksi miehen pihvin lisukkeena oli muhkea chile relleno, ja alkuruokapuolella ravintolan bravuuri on laaja ceviche-valikoima, joita voi pyytää maisteltavakseen haluamansa määrän. Mies nappasi kolme ja hyviä olivat kuulemma kaikki - minun ei tehnyt mieli raakaa kalaa mutta esillepano ja värit olivat kieltämättä jo itsessään makuhermoja kutkuttavat. Minun vihreän salaattini kastike sekoitettiin edessäni pienistä pipeteistä ("parasta oliiviöljyä", "valkoista balsamicoa", "50 vuotta vanhaa sherryetikkaa" jne) ja tarjolle tuli lisäksi kolmenlaista suolaa (fleur de sel, punaista suolaa ja hickory-maustettua suolaa) - homma meni mielestäni ehkä vähän brassailun puolelle näyttävän tarjoilun osalta (c'mon, se on kuitenkin vain salaatti...), mutta tämä garden greens lukeutui kyllä näine mausteineen parhaisiin koskaan syömiini.

events.jpgPalvelusta täytyy tähän väliin sanoa, että se oli erinomaisen tarkkaa, ystävällistä, ammattitaitoista, altista ja reagoinniltaan nopeaa. Ainoa vika oli, että se oli ehkä hiukan liiankin huomaavaista - kun pöydässä pidellään kädestä, tuijotellaan silmiin ja uppoudutaan intensiivisiin kahdenkeskisiin keskusteluihin, tarjoiluhenkilökunnan voi olla viisasta ottaa tämä huomioon ja pysytellä saatavilla mutta välimatkan päässä ja välttää turhia visiittejä pöytään. Tietynlaista hovering about-toimintaa oli vähän liiaksi; välillä olisimme pärjänneet kahden pidempiäkin ajanjaksoja...

setting2.jpgVäliruoaksi jaoimme neljän jäässä tarjoillun gazpacho-keiton kimaran. Keittojen nimet rojo, verde, blanco ja amarillo kertovat tietenkin niiden kauniista, raikkaista väreistä mutta auttavat myös ainesosien arvailussa. Avokadoinen verde oli herkullista mutta kevyen tulinen, sahramilla maustettu amarillo ehdottomasti asetelman helmi. Myös blanco oli oikein maistuvaa kun taas rojo jäi vähän tavanomaiseksi kylmäksi tomaattikeitoksi. Pääruoat olivat samoin onnistuneet; mies söi paikallista pihvilihaa ja taisteli urheasti täyttävän rellenonsa kanssa ja minä natustin tyytyväisenä erinomaista joskaan ei unohtumatonta lammasannostani, jota oli kivasti kirpeyttämässä cranberry mojo ecuadorilaisen perunakakkusen kyljessä. Loppuun vielä teet, talon tarjoamat suklaat ja miehelle portviini - ja poistuimme yöhön enemmän kuin tyytyväisinä, vatsat täysinä mutta kumma kyllä eivät liian pullollaan.

Dallasissa asuvat ja täällä vierailevat: hop hop varausta kehiin. Tätä ei kannata missata!!

Kuvat ravintolan omilta sivuilta