Ikävä alkaa olla jo tosi kova. Ihmisiä, ei maata niinkään. Perhettä ja ystäviä alkaa kaivata aika pian vaikka olisi missä, mutta ilman Suomea kestää hyvin vähän pidempäänkin. Kotimaan kesää ajattelen kyllä suurella haikeudella. En siis niitä koleita, sateisia päiviä ja "sen oikean kesän" kärsimätöntä odotusta, vaan jäätelöpäiviä, veneretkiä, iltasaunoja, vihreää Espan puistoa, pakollista Suokin reissua... Viimeistä Suomi-kesää olen viettänyt vuonna 2004, jolloin lomailin ennen häitä kotimaassa kesäkuun lopusta aivan loppukesään saakka, eli sikälikin kesämatka on long overdue. Mutta tulevien matkojen suunnittelu seisoo edelleen samasta syystä kuin kotimaan matkat on viime aikoina jätetty väliin - vasta kun suuremmat asumis-, työ- ja muuttokuviot selviävät, aukeaa pelilauta myös muulle ohjelmalle. Näillä näkymin miehen firma tekee kauan kaivatun suuren liikkeensä ensi kuussa ja sen muassa aukeaa meillekin viimein mahdollisuus tehdä päätös seuraavia paria vuotta koskien.
Onneksi sitä odotellessa on luvassa kevyttä ensiapua - anoppi nimittäin saapuu noin kolmen viikon päästä ilahduttamaan meitä yhdeksäksi päiväksi. Tarkoituksenamme olisi silloin myös käväistä vilkuilemassa Grand Canyonia Sin Citystä käsin. Siihen ei todellakaan ole enää pitkä aika. Myös toukokuussa meille on luvassa vieras, sillä miehen pikkuveli löysi viimeinkin aikataulustaan sopivan rakosen Dallas-visiitille. Mies kahlaa jo innokkaana läpi pienten klubien keikkakalentereja...
Suomi-teema on tänään erityisen vahvasti mielessä, koska eduskuntavaaliäänestys on alkanut täällä meillä pari tuntia sitten. Tarkoituksena olisi kiiruhtaa uurnille iltapäivällä mutta huomenaamullakin onneksi vielä ehtii. Äänestyspaikka on tavan mukaan miehen työpaikalla ja odotettavissa ei ole jonoja - kahdella viime kerralla olemme olleet salin ainoat äänestäjät juuri sillä hetkellä. kuva: sisäasiainministeriö
Kommentit