Kuin varkain hujahtivat mukava viikko ja viikonloppu ja mies polkaisi jälleen kerran matkaan kesken kauneimman iltapäivän. Järjesti poikaselle lukuhetken ("isi lukee nyt lorut vähän aikaisemmin kun pitää lähteä työmatkalle"), suukotti minua ja lähti kiireellä kohti itärannikkoa. Tällaista meillä sunnuntaina.

* * * * *

Eilen vietettiin pienimuotoista varjovappua myöhässä, oikeastaan jo Cinco de Mayon paikalla. Epävakainen ilma karsi ennestäänkin suppeahkoa vieraslistaa jonkin verran, mutta oikein mukava iltapäivä ja ilta saatiin lopulta vietettyä. Altaan reunalla istuskelua terrorisoivat aluksi ajoittaiset tihkukuurot, joista reippaat suomalaiset eivät kuitenkaan kovasti välittäneet. Yritin kai jossain vaiheessa itse kitistä jotain kosteudesta, mutta yhteisvoimin tultiin siihen tulokseen, että sehän kuuluu vappuun. Ja että meillä oli sentään lämmin eikä sipsejä ja perunasalaattia tarvinnut natustella kohmeisin sormin. Paisteltiin siis reippaasti kunnon hodareita alkuun ja väiteltiin seuraan liittyneen naapurin kanssa vähän päivän politiikasta kuten meillä ehdoilla sosialisteilla on tapana. (Hei haloo, ketkä muutkaan sitten juhlisivat työväen päivää, valisti naapuri. No aika monet, mutta sen kertomista hauskempaa on toki olla ihan reippaasti vaan se iso paha kommunisti - nämä puurot ja vellit kun ovat täällä aina hiukan sekaisin.)

Parin tunnin on/off-taivaallevilkuilun jälkeen ilma selkeni reippaasti ja pääruoat syötiinkin täysin sateettomissa tunnelmissa. Grillillä paahtunut sian sisäfile salaattilisukkeineen maistui kaikille ja juomatkin hupenivat ihan kiitettävää tahtia. Juomapuolen reservit olivat kyllä tämän kokoiselle joukkiolle niin ylimitoitettuja, että suorastaan hävetti - mutta sekin kai kuuluu vappuun.


Sotkuisella vappupöydällä sekoittuvat kaksi traditiota - vappuvärit ja Suomesta tuodut serpentiinit sekä kevyesti kostuneet perunalastut muistuttavat kotoisesta toukokuun ensimmäisestä, kun taas tortillachipsit salsoineen, suola-astia ja viiden litran margarita-kannu kumartavat kohti täällä suosittua meksikolaisjuhlaa Cinco de Mayoa eli 'toukokuun viidettä'.

Iltaa jatkettiin vielä meillä yläkerrassa. Yllättävän hyvin jaksoin katsella ja kuunnella meininkiä - oikeastaan oli tosi mukavaa. Ei minua muiden humaltuminen häiritse silloin kun se on positiivisluontoista toimintaa ja tiedän saavani kämpän tyhjäksi yhdellä sanalla milloin vain niin haluan. Istuttiin siis iltaa ja jauhettiin kaikenlaista enemmän tai vähemmän tyhjänpäiväistä; välillä ihminen tarvitsee kipeästi juuri tällaista sosialisoitumista. Minut yllätti myös humaltuneimmankin ison vieraan hellä ja varovainen suhtautuminen pyöristyneeseen masuuni; olin etukäteen miettinyt, joutuuko horjahtelevien urhojen seurassa jotenkin suojelemaan vatsaansa, mutta ilmeisesti vähän sumeammissakin aivoissa on jokin erityinen baby/raskaussensori, joka kääntää huojahduksen aina siihen toiseen suuntaan ja saapa vielä kysymään ujosti, saisiko vatsaa varovasti koskettaa. Saa tietenkin kun kauniisti pyytää, ja todella hyvä mieli jäi muutenkin juhlavieraista, niistä reippaammin nauttineistakin.

Miehen kanssa oli sovittu, että minä en siivoa huuruisen juhlimisen jälkiä jos juhlat jatkuvat meille saakka, mutta heräsin aamuvarhaisella niin aurinkoisena ja hyväntuulisena, että jätin miehen tuhisemaan peiton alle ja singahtelin itse tehopakkauksena pitkin keittiötä ja olohuonetta tunnin verran. Jaksoinpa tyhjentää ja pestä kavereilta jääneet isot kylmälaukutkin. Tyhjään margaritatonkkaan tartuin ensin inhoten, mutta pohjalle jääneet limenviipaleet ja käyneen sokerin tuoksu toivatkin yllättäen mieleeni siman vanhan viinan sijaan. Siitäkin siis selvittiin suorastaan hymyssä suin. Mies oli illalla vienyt roskat ja siivonnut pahimmat sotkupesäkkeet, joten ajattelin nukkujaa erityisellä lämmöllä ja yllätin hänet paitsi siivotulla asunnolla myös lähikahvilasta hakemillani lattella ja croissantilla. Palatessani naapurin kanssa nautitulta aamukaakaolta mies oli herännyt, ilahtunut muotoaan muuttaneesta kämpästä ja laittanut vielä imurinkin hurisemaan väsymyksestään huolimatta. Jospa siivoaminen olisi aina näin helppoa ja positiivisten ajatusten värittämää!

* * * * *

Viime viikon ihanasta reissusta laitan pian pari kuvaa. Tällaiset arjestapaot ovat kyllä aikamoista luksusta, etenkin sen yhteisen ajan takia. Alkava viikko painellaan perjantaihin asti peruskuvioissa, mutta sitten seuraakin taas vaihtelua, sillä miehen veli saapuu perjantaina yhdeksän päivän visiitille. Mies pitää koko viikon lomaa, joten eiköhän me jotain hauskaa keksitä.

* * * * *

* Näin totesi eräs vieraistamme puolenyön jälkeen istahdettuaan mukavasti toisen, hiukan väsähtäneen juhlijan niskaan.