Muuttopäivitystä:

• Tänään meidän piti viimeinkin saada pitkäaikaisväliaikaiskotimme avaimet käteen mutta toisin kävi. Nyt lupaillaan sunnuntaita, joten jo nykyiselläänkin olematon remppa-aika surkastuu jälleen yhdellä korvaamattomalla viikonlopulla. Eikä todellakaan uskalleta luottaa tähän uuteenkaan suunnitelmaan.
• Muuttopäiväksi on joka tapauksessa sovittu 30.5. - kontti on jo seisonut muuttofirman varastossa aivan turhaan aivan liian kauan (arvatkaa vaan kuka senkin lystin kustantaa syypäästä huolimatta), miehen veli tarvitsee asuntonsa takaisin ja ennen kaikkea kiertolaiselämäresurssimme ovat täysin finaalissa, etenkin siellä henkisellä puolella.
• Kaikesta marinastani huolimatta olen ollut mielestäni tähän asti aika kohtuullisen viileä mimmi vuokralaishässäkän suhteen, mutta tänään oli mennä kuppi lopullisesti nurin. Koska vauvan kanssa ei ollut mahdollista toteuttaa yhtäkään uusien huonojen uutisten aiheuttamaa impulssia (but surely you can imagine some...), tyydyin vain rahjustamaan entistä uupuneempana tämänkin päivän läpi. Murha mielessäni, for real.
• Ensimmäinen auto seilaa viimeinkin Atlantilla. Eipä siinä kestänytkään kuin pari kuukautta, että saivat yhden koslan lastattua. Toinen lahonnee edelleen Houstonissa. Jos autoihin asentamamme kosteudenimijät menettävät jossain vaiheessa tätä viivyttelyä tehonsa, murha taitaa olla mielessä myös perheemme rauhallisimmalla osapuolella.
• Jotain edistystä on sentään tapahtunut: lapsonen sai tänään Kela-kortin ja me vanhemmat ilmoituksen siitä, että meidät on armollisesti hyväksytty takaisin järjestelmään. Kaipa siitä on sitten jossain vaiheessa taas iloa.
• Koska enää ei tarvitse sähläillä viisumeiden ja muiden kanssa, oltuani naimisissa kolme ja puoli vuotta tyttönimelläni olen viimeinkin virallisesti aivan uuden niminen. Kävin pankissa hakemassa uusia kortteja vaihtuneella nimelläni ja allekirjoitin ne tyylikkäästi vanhaan malliin, kuinkas muuten. Taitaa tapahtua vielä moneen kertaan ennen kuin opin. Mutta tämä siis tiedoksi kaikille tutuille; sähköpostiosoitteeni vastaa siis vihdoin todellisuutta.

Paluumuuttajan satunnaisia havaintoja kirjailen vaikkapa seuraavalla kerralla, mutta sopeutumisesta kyselleille myyn edelleen eioota - kun ei meillä ole täällä kotia, olemme edelleen vähän niin kuin emme olisikaan. Neither here nor there.

Huoh.