Limoviikuna-parka on kovasti kärsineen näköinen. Ehkä jopa lopullisesti
menetetty. Unohdimme sen viime viikon ennätyspakkasissa ulos ja nyt on
kyseenalaista tuleeko siitä enää kalua (sori, Terhi). Mies nosti sen
matkoilta tultuaan sisään - minussa ei ole puutarhurin vikaa - ja
vakuutti hoivaavansa keltaisen ja nuupahtaneen rangan vielä
loistokuntoon. Minulla on asiasta epäilykseni mutta mies vakuutti
olevansa "viherkorva", ilmeestä ja eleistä päätellen jopa par
excellence. Hellää hoitoa siis odotettavissa, sinä onnekas
parvekekasvi! Miehen vakaumuksella mikään ei ole mahdotonta.
On se niin ihana.
torstai, 15. joulukuu 2005
Kommentit