Limoviikuna-parka on kovasti kärsineen näköinen. Ehkä jopa lopullisesti menetetty. Unohdimme sen viime viikon ennätyspakkasissa ulos ja nyt on kyseenalaista tuleeko siitä enää kalua (sori, Terhi). Mies nosti sen matkoilta tultuaan sisään - minussa ei ole puutarhurin vikaa - ja vakuutti hoivaavansa keltaisen ja nuupahtaneen rangan vielä loistokuntoon. Minulla on asiasta epäilykseni mutta mies vakuutti olevansa "viherkorva", ilmeestä ja eleistä päätellen jopa par excellence. Hellää hoitoa siis odotettavissa, sinä onnekas parvekekasvi! Miehen vakaumuksella mikään ei ole mahdotonta.

On se niin ihana.