Oltiin eilen kipeissä bileissä.

Miehen työkaverin tupaantuliaisjuhlat järjestettiin niin totaalisen keskellä ei mitään, että itse juhlakalu joutui kesken jo alkaneiden juhlien ajamaan, omasta tahdostaan, puolitoista tuntia jotta sai noudettua meidät paikalle. Kun tuntui siltä että rakko jo pakostakin halkeaa, saavuttiin lopulta keskelle Truman Show'ta. Tiedättehän - idyllisen värisiä puutaloja vieri vieressä, tekojärvien ja -kanavien sekä valaistujen suihkulähteiden ympäröimänä, talot muka erilaisia mutta oikeasti kuitenkin samasta muotista, ja hetkellä millä hyvänsä voi vastaan liukua muovinen kotirouva, joka nostaa huolellisesti manikyroidun kätensä viileän ystävälliseen tervehdykseen. Gotta love it.

Juhlien tähtihetket :

  • alakerrassa on alkuillasta NIIN tylsää että suomalaisseurue linnoittautuu yläkerran pelihuone/elokuvastudio-yhdistelmään katsomaan lätkämatsia. No okei, oltiin me siitä kiinnostuneita muutenkin
  • miehen alaisen vaimo antaa pikkuhömpsyissä miehelle neuvoja siitä miten erästä toista alaista kannattaisi käsitellä
  • 210-senttinen tummaihoinen amerikkalaismies joraa yläkerran game roomissa esiteini-ikäisten intialais-amerikkalaisten tyttäriensä kanssa savukoneen pauhatessa täysillä. Joo, kyllä ne osaa tanssia paremmin kuin me, paljon paremmin. Olemme oikeasti kateellisia.
  • Ihastellaan yhteen ääneen isäntäparin juhlia varten ikiomakseen hankkimaa suklaasuihkulähdettä. Kyllä, luitte oikein. Ihan kuin leffoissa, yhtä ällöttävä idea!
  • Vähän myöhemmin alkaa tuntua vähän vaivauttavalta, koska intialais-amerikkalaisten pikkutyttöjen liikehdintä jättää muunmuassa Christina A:n Lady Marmelade-vemputuksen kirkkaasti toiseksi. Isä ja äiti komppaavat.
  • Parin lisäshotin jälkeen emäntä kiljahtelee viehättävästi ja innostuu aina säännöllisin väliajoin näyttämään jumppaliikkeitä, joiden avulla hänet melkein hyväksyttiin paikallisen NHL-joukkueen Ice Girls-ryhmään. Hanibani, ikävä kyllä lähellä ei lasketa (mutta tämä lienee vain suomalaista naapurikateutta?)
  • Eräs toinen suomalaisvieras pitää yllä hyvää kuvaa paljon puhutuista eurooppalaisista juomatavoistamme ja repii paitansa, pyytää yleisöä "laskemaan nänninsä" ja  päätyy lopulta alasti pelihuoneen air hockey-pöydälle. Emäntä kiirehtii huomauttamaan, että pöytä on "useiden tuhansien dollarien" arvoinen ja sen päälle ei kannata pissata. Kerrankin olemme muuten samaa mieltä.
  • Baarijakkara hajoaa. Napit lentelevät. Baaritiski huojuu. Musiikki, pelikoneet ja vieraat pauhaavat. Melko perinteistä meininkiä siis.
  • Minun ei sittenkään tarvitse hälyttää eläisuojeluviranomaisia paikalle, sillä emäntä vapauttaa koiraparan somasta farkkutakistaan, viimeinkin  ("Yeeees, Baby, Mommy is finished showing you off"). Samalla kuullaan lässytystä joka kuulostaa huonolta parodialta thamimaalaisen prostituoidun makuukamaripuheista. Kohteena edelleen samainen koira. Emännän ystävistä on tosi söpöä, että koiraa pidetään niin hyvänä.
  • Selviää, että olemme niin kaukana sivistyksestä ettei yksikään taksi suostu tulemaan hakemaan meitä enää samana yönä. Mitä vittua?! Mä en ainakaan jää tänne, en!!!
  • Rempoilun jälkeen alistutaan (sekä vieraat että isäntäväki) siihen, että vierashuoneisiin on sittenkin tehtävä pedit. Onneksi Ihmemaassa talot ovat isoja ja taivas korkealla. Ennen tähän päätymistä emäntä kuitenkin tirauttaa pikku itkut, koska itsepäinen isäntä on jonkin minulle tuntemattoman kunniakoodin ajamana lähdössä kuljettamaan meitä kotiin. Lohdutan emäntää vakuuttamalla etten missään olosuhteissa suostuisi isännän kyytiin enää sinä yönä.
  • Joku oksentaa isäntäparin omaan superkylpyhuoneeseen.
  • Raahaan miehen vierashuoneeseen, koska en enää kestä, ja toivon että aamu tulisi äkkiä. Mies nukahtaa sekunnissa ja minä pelaan matopeliä tuntikausia koska en uskalla enää poistua makuuhuoneesta hakemaan kirjaa.
Fantsua eikö totta.

Onneksi tänään on sunnuntai ja leppoisaa sunnuntailounaan tekoa. Kotona on kivaa ja mieskin on niin ihana!