Aloitin tänään loman! Työn alla ollut projekti tuli saatettua loppuun
ja laskukin lähetettyä (usein juuri tuo viimeistely jää kiireessä
uupumaan). Seuraavat pari viikkoa aion siis hyvällä omallatunnolla
ottaa iisisti, lueskella kirjoja ja tehdä muuta sellaista mukavaa mitä
lumettomalla talvilomalla yleensä tehdään. Edessä ei enää myöskään ole
yksiäkään painajaismaisia Ihmemaa-pikkujouluja - tupla-jeejee-hengähdys!
Viime päivinä on pohdittu mitä uutena vuotena pitäisi tehdä. Vai
tarvitseeko silloin tehdä oikeastaan yhtään mitään? Olisi ehkä mukavaa
mennä hauskoihin juhliin johonkin hienoon paikkaan, jossa olisi hyvää
musiikkia, hyvää ruokaa ja juomaa ja hyviä ihmisiä. Ja kaikilla hyvä
mieli. Ja vuoden vaihtuessa (Ihmemaa-tyyliin tietenkin kovaan
ääneen yhdessä laskien) kaikki suukottelisivat ja halailisivat ja
ajattelisivat aurinkoisia asioita. Ja kaikilla olisi ihana
pikkuhiprakka eikä kukaan törttöilisi sikakännissä.
Ja sitten maailmanrauhaa kanssa.
No, Bushin eilisestä puheesta päätellen
tuota rauhaa ei ainakaan ole tiedossa lähiaikoina. Ja luulenpa, hitto
vie, ettei uuden vuoden hileilyltäkään kannata odottaa ihan liikaa. Ja
kotonahan on mukavaa käpertyä sohvannurkkaan ja avata shamppanjapullo,
näin tehtiin ainakin toissa vuonna ja oli kyllä kieltämättä hienoa
aloittaa Uusi Vuosi kirkkain silmin ja levännein mielin.
Vaan pelkäänpä silti, että jonnekin eksytään.
Joulua vietellään sen sijaan jo tuttuun tapaan matkoilla, tällä kertaa suuntaamme rantakaupunkiin Meksikoon. Säätilasta ei ole tietoa mutta kyllä se varmasti tämän semikylmän harmauden
voittaa. Ja aina välillä on hyvä päästä pois kotoa. Mieskin sai otettua
jopa kuusi päivää lomaa. Niinpä lahjatkin varmaan avataan aika
epäortodoksisesti jo ennen reissuun lähtöä, 21. päivä. Toisaalta olemme
muutenkin täällä muutelleet joulutraditioitamme - häpeämättömästi olen
ominut täkäläisen tavan kurkkia joulupäivän aamuna vielä punaiseen
villasukkaan, jonne meillä on aaton varsinaisten lahjojen lisäksi
tapana sujauttaa yöllä jotain pieniä yllätyksiä. Niitä täällä
perinteisiä suklaa-appelsiinejä ja piparminttukeppejä sekä jotain
pientä yllätystä. Olemme ikään kuin tuplanneet joulumme - Roopen
mielestä tämäkin on varmaan selvä merkki huolestuttavasta
amerikkalaistumisestamme.
Vaan ei huolta, ystävät: meillä ei
muovikuusta tulla näkemään ja värikkäät vilkkuvalot vilkkukoon edelleen
muiden parvekkeilla ja ovenpielissä. Eikä edelleenkään tiedustella
diskreetisti ennen pyhätervehdysten huikkaamista että miten se nyt
olikaan, juhlitaanko teillä joulua, hanukkaa vai peräti kwanzaata.
P.S. Limoviikuna näyttää aivan yhtä sairaalloiselta kuin viime viikolla ja mieskin on Seattlessa. Huonolta näyttää.
maanantai, 19. joulukuu 2005
Kommentit