Dear Diary,
Kuten lukuisat muutkin ulkosuomalaiset, minäkin
päätin perustaa blogin. Koska oma datatähteysindeksini on melko
varmasti miinusmerkkinen, olen tässäkin asiassa auttamattomasti
jälkijunassa. Toisaalta tärkeintä ei olekaan väline vaan päämäärä -
ehkäpä tästä löytyy se kaipaamani deardiary-tyyppisen arkiasioiden
vuodatuksen ja yleisten kuulumisten vapaamuotoisen tiedottelun
välimuoto. Perinteisen päiväkirjan pito kun ei koskaan ole minulta
oikein luonnistunut, ehkäpä siksi että se aiheuttaa paineita olla
jollain tavalla syvällinen tai uskoa sivuille kaikki syvimmät
salaisuutensa. Tästäpä olikin viimeisellä Helsingin-reissulla tyttöjen
kanssa juttua... Ja jonkinlaisen puhumisen tarve on kumminkin kova!
(Tämä tuskin tuli kellekään yllätyksenä.) Ja se kuulumisten kertoilu
taas: ei niitä ryhmämeilejä jaksa kirjoittaa eikä varmaan kukaan oikein
lukeakaan, ne kun ovat minusta jotenkin valheellisen henkilökohtaisia
kolahtaessaan jokaisen omaan virtuaalipostilaatikkoon ja samalla niin
persoonattomia, kun näkee sen massiivisen postituslistan, jolle on
"armollisesti" päässyt mukaan. Nähtäväksi jää miltä tämä foorumi tuntuu
ja liittyykö tähän myös todellisen vuorovaikutuksen elementti. Tähän
asti olen pitänyt yleisemmän tason yhteyttä yllä
'valokuvapäiväkirjalla' jonka ongelmana on tietysti se, että kuvista
välittyy yleensä lähinnä matkailutunnelmia ja kaikenkarvaisia
juhlahetkiä, jolloin postaukset tuskin heijastelevat ihan jokapäiväistä
arkielämää, joka täällä Ihmemaassakin on aivan tavallista puurtamista
ja pyykinpesua. KodakGallerya päivittelen silti toki edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti aina kun jaksan ja ehdin.
Mutta se blogipohdinnasta. Hyvää itsenäisyyspäivää,
ystävät, ja muistattehan että kaikenlaiset triviaalit juorut ja
pukuyksityiskohtien kuvailu Linnan juhlien tiimoilta on enemmän kuin
tervetullutta huvia. Meillä ei itsenäisyyspäivästä ole tänään
tietoakaan, elämä rullaa normaalin arkisesti kuten yleensäkin näin
keskellä viikkoa. Suomi-tunnelmat sentään ovat aika vahvoilla, sillä
meillä on sinivalkoisia vieraita, miehen perhettä. Tänään vieraat
vuokrasivat auton ja lähtivät itsenäiselle tutkimusmatkalle läheiseen
pikkukaupunkiin, joten luksuksesti nukuin pitkään ja nautin sen jälkeen
tuliaisista sängyssä - ei ole Fazerin voittanutta, etenkin jos
sinisestä nauttii rauhassa viikonlopun suomalaislehtiä lueskellen!
Töidenkin aloittamista tuli lykättyä ihan tästä syystä, vaikka viikko
on muutenkin omien hommien kannalta aika rikkonainen, sillä vieraiden
kanssa oleskelu on kuitenkin harvinaista herkkua kaukoasukille. Illalla
on kuulemma ohjelmassa miesten pubi-ilta (mitä se sitten ikinä
tarkoittaakaan...), joten loppupäiväkin taitaa sujua aika rauhallisissa
merkeissä. Ja mies lupasi tulla ajoissa töistä kotiin, että ehditään
olla vähän aikaa aivan kahdestaan! Huomenna sitten jatketaan
sightseeingiä yhdessä koko porukan voimin.
Ja niin, tänään
(kuten 129 muunakin päivänä vuodessa) Ihmemaassa paistaa aurinko, mutta
television vakava sääsetä kehotti juuri rientämään kiireen vilkkaa
ruokakauppaan vettä ja purkkiruokaa hamstraamaan ja kotimatkalla sitten
rautakaupan kautta (pattereita, huopia ja jotain muita mystisiä
'tarvikkeita') - huomenna on tulossa talvimyrsky!!! Meillä ei tosin ole
varaa koteloitua sillä olemme ostaneet liput lätkämatsiin.
tiistai, 6. joulukuu 2005
Kommentit