Dear Diary,

Kuten lukuisat muutkin ulkosuomalaiset, minäkin päätin perustaa blogin. Koska oma datatähteysindeksini on melko varmasti miinusmerkkinen, olen tässäkin asiassa auttamattomasti jälkijunassa. Toisaalta tärkeintä ei olekaan väline vaan päämäärä - ehkäpä tästä löytyy se kaipaamani deardiary-tyyppisen arkiasioiden vuodatuksen ja yleisten kuulumisten vapaamuotoisen tiedottelun välimuoto. Perinteisen päiväkirjan pito kun ei koskaan ole minulta oikein luonnistunut, ehkäpä siksi että se aiheuttaa paineita olla jollain tavalla syvällinen tai uskoa sivuille kaikki syvimmät salaisuutensa. Tästäpä olikin viimeisellä Helsingin-reissulla tyttöjen kanssa juttua... Ja jonkinlaisen puhumisen tarve on kumminkin kova! (Tämä tuskin tuli kellekään yllätyksenä.) Ja se kuulumisten kertoilu taas: ei niitä ryhmämeilejä jaksa kirjoittaa eikä varmaan kukaan oikein lukeakaan, ne kun ovat minusta jotenkin valheellisen henkilökohtaisia kolahtaessaan jokaisen omaan virtuaalipostilaatikkoon ja samalla niin persoonattomia, kun näkee sen massiivisen postituslistan, jolle on "armollisesti" päässyt mukaan. Nähtäväksi jää miltä tämä foorumi tuntuu ja liittyykö tähän myös todellisen vuorovaikutuksen elementti. Tähän asti olen pitänyt yleisemmän tason yhteyttä yllä 'valokuvapäiväkirjalla' jonka ongelmana on tietysti se, että kuvista välittyy yleensä lähinnä matkailutunnelmia ja kaikenkarvaisia juhlahetkiä, jolloin postaukset tuskin heijastelevat ihan jokapäiväistä arkielämää, joka täällä Ihmemaassakin on aivan tavallista puurtamista ja pyykinpesua. KodakGallerya päivittelen silti toki edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti aina kun jaksan ja ehdin.

Mutta se blogipohdinnasta. Hyvää itsenäisyyspäivää, ystävät, ja muistattehan että kaikenlaiset triviaalit juorut ja pukuyksityiskohtien kuvailu Linnan juhlien tiimoilta on enemmän kuin tervetullutta huvia. Meillä ei itsenäisyyspäivästä ole tänään tietoakaan, elämä rullaa normaalin arkisesti kuten yleensäkin näin keskellä viikkoa. Suomi-tunnelmat sentään ovat aika vahvoilla, sillä meillä on sinivalkoisia vieraita, miehen perhettä. Tänään vieraat vuokrasivat auton ja lähtivät itsenäiselle tutkimusmatkalle läheiseen pikkukaupunkiin, joten luksuksesti nukuin pitkään ja nautin sen jälkeen tuliaisista sängyssä - ei ole Fazerin voittanutta, etenkin jos sinisestä nauttii rauhassa viikonlopun suomalaislehtiä lueskellen! Töidenkin aloittamista tuli lykättyä ihan tästä syystä, vaikka viikko on muutenkin omien hommien kannalta aika rikkonainen, sillä vieraiden kanssa oleskelu on kuitenkin harvinaista herkkua kaukoasukille. Illalla on kuulemma ohjelmassa miesten pubi-ilta (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan...), joten loppupäiväkin taitaa sujua aika rauhallisissa merkeissä. Ja mies lupasi tulla ajoissa töistä kotiin, että ehditään olla vähän aikaa aivan kahdestaan! Huomenna sitten jatketaan sightseeingiä yhdessä koko porukan voimin.

Ja niin, tänään (kuten 129 muunakin päivänä vuodessa) Ihmemaassa paistaa aurinko, mutta television vakava sääsetä kehotti juuri rientämään kiireen vilkkaa ruokakauppaan vettä ja purkkiruokaa hamstraamaan ja kotimatkalla sitten rautakaupan kautta (pattereita, huopia ja jotain muita mystisiä 'tarvikkeita') - huomenna on tulossa talvimyrsky!!! Meillä ei tosin ole varaa koteloitua sillä olemme ostaneet liput lätkämatsiin.