Viikonloppu meni taas niin että hujahti. Meillä oli lauantaina juhlat,
joten niitä valmistellessa vierähtikin ensimmäinen puolisko, kaupoissa
ja ruokia laittaen. Perjantaiksi olin tosin pyytänyt kotiin siivoojan,
joka muuten varmasti palkataan meille uudestaankin. Siivooja-asia on
ollut pöydällä ennenkin mutta on aina kaatunut siihen, ettei
epämääräisin suosituksin löytyneitä tyyppejä kuulu paikalle sovittuna
aikana. Tällä kertaa siivooja löytyi naapurin ja huoltomiehen
suositusten kautta ja osoittautui itse asiassa mukavaksi
meksikolaisnaiseksi, johon olen usein törmännyt käytävillä; kävi ilmi,
että tätä epävirallista 'maid serviceä' pitääkin taloyhtiömme oma
siivoja. Jälki oli hyvää ja työkorvaus edullinen, tähän voisi vaikka
tottua...
Itse juhlat, miehen synttärit/baarikaapin tyhjennysbileet, olivat
oikein onnistuneet. Ei mitään sen kummempaa toimintaa, oli vaan hauskaa
kokoontua ja nähdä ihmisiä, joita harvemmin tulee tavattua. Vieraina
oli siis kavereita, naapureita ja miehen työkavereita. Baarikaappi
tyhjenikin kiitettävästi, ruuat kelpasivat ja loppuillasta (aamuyöstä)
tuli vähän tanssahdeltuakin. Keskiyön tienoilla alkoi viimeinkin,
viimeinkin sataa, ja se aiheutti, uskokaa tai älkää, riemunkiljahduksia
ja innostunutta keskustelua aiheesta. Mitään valituksia emme ainakaan
vielä ole saaneet, mutta kyllä desibelitaso oli bileiden loppupuolella
selvästi punaisella. Emme jaksa moisesta huolestua - meillä ei
metelöidä juuri koskaan, joten odotamme pientä joustoa. Toivottavasti
kuitenkin alakerran naapuri oli poissa; töminä oli varmaankin
aikamoista kun miehen rytmi veressä
-työkaveri yritti koko pituteensa voimin (210 cm) opettaa jäykähköille
suomalaisille hip hop-pyörähdystä. Yritys hyvä kymmenen, tulos nolla.
Vieraiden lähdettyä oli vielä sen verran energiaa ja hyvä fiilis, että
siivottiin miehen kanssa lähestulkoon koko kämppä. Ei tietenkään aivan
imuroimaan ryhdytty, mutta eipä ollut aamulla ruoantähteitä ja
puolityhjiä kaljapulloja ympäriinsä. Kun pöydät oli pyyhitty, pahimmat
salsat hinkattu spraylla matosta (don't even ask), pesukoneet täytetty
ja roskat viety, mies pyöräytti vielä herkkuleivät, keitettiin teetä,
istuttiin sohvalla ja juteltiin bileistä. Mukavaa.
Lähtökohdat sunnuntaihin olivat siis niin edulliset, että päivä meni
todella surffaillen. Olin vähän uumoillut, että perinteinen
sunnuntailounas saisi väistyä tähderääppiäisten tieltä, mutta innostuin
sitten kuitenkin kokkaamaan. Ruoanlaitto on minusta kyllä yleisestikin
ottaen oikein mukavaa ja rentouttavaa, mutta jostain syystä
sunnuntaisin nautin siitä aivan erityisesti. Kaipa se johtuu siitä,
että on kerrankin kunnolla aikaa eikä kiirettä minnekään, tulee
katettua pöytää ja istuttua lounaan ääressä pidempäänkin. Sunnuntaisin
ei myöskään lähes koskaan tavata muita ihmisiä vaan se on ikään kuin
rauhoitettua aika-aluetta. Silti on mielenkiintoista, että jopa
viikonlopun painopiste on itselläni muuttunut: ennen sunnuntai oli
mielestäni jopa vähän inha päivä, koska maanantai oli jo niin lähellä.
Nyt sunnuntait ovat aina melkeinpä juhlapäiviä. Tällä kertaa tehtiin
keskipäivän mimosat ja myöhemmin italialaista ruokaa. Myöhemmin
vilkuiltiin miehen synttärilahjaksi saamaa Office Space-elokuvaa, jonka
ensimmäiset kuvat saivat meidät huutamaan yhtä aikaa heitoionkuuskolmevitoseltaeiksookin....joojoomeetakasalkuunjooonse!
Tai jotain. Mutta tosiaan, ihan tässä naapurissa kuvattua. Saattaapahan
olla, että tämä oli lahjan antajalla tiedossakin? Elokuvassa kyseisellä
tiellä oli tietenkin ruuhka, kuten melkein aina oikeastikin - täällä
vierailleet ystävät, olette kaikki vuorollanne kököttäneet autossa
kyseisen tien tukkeissa. Sweet memories...
Huomasimme myös
sellaisen hauskan seikan, että yhdessä olemme paljon fiksumpia kuin
erikseen. Ratkomme silloin tällöin mieluusti sudoku-numerotehtäviä
aivojumpaksi, ja teemme molemmat keskivaikeita ruudukkoja suhteellisen
sujuvasti. Yhtenä päivänä kokeilimme ensimmäistä todella vaikeaa, ja
yhteistyöllä se tulikin valmiiksi alta aikayksikön. Vaan kuinkas
ollakaan: kun yritimme viikonloppuna ratkoa samantasoisia tehtäviä
yksiksemme, se ei onnistunutkaan. Tämänhän ei pitäisi tulla mitenkään
yllätyksenä, kyllähän hyvässä parisuhteessa täydennetään toista ja
ylletään monissakin asioissa vaikka mihin suorituksiin yhdessä, mutta
näin konkreettisesti sitä ei koskaan ole tullut todistettua. Miehellä
on aina tapana sanoa, että olemme hyvä tiimi. Totta, mutta että
ilmeisen älykäskin vielä ;)
Eilen loppuillasta käytiin myös
"kuka oli susta tyhmin vieras"-keskustelu. Tällaista ei kai pitäisi
edes tunnustaa, mutta tosiaan. Yksimielinen (ja itse niin kovin
täydellinen) raatimme tuomitsi illan idiootiksi miehen työkaverin
vaimon, joka riekkui parvekkeella kovaan ääneen jo yhdeksän aikaan,
haukkui minulle erään miehensä toisen työkaverin (joka myös oli meillä
juhlissa), ja kertoi lukuisia kertoja jo aiemmin tässä blogissa tutuksi
tulleen Ice Girls-tarinansa. Eräs toinen vieras itse asiassa tiedusteli
minulta kesken juhlien, oliko kyseessä kenties "se teiän tyhmä naapuri". Se onkin sitten ihan oma tarinansa.
maanantai, 23. tammikuu 2006
Kommentit