Viikonloppu meni taas niin että hujahti. Meillä oli lauantaina juhlat, joten niitä valmistellessa vierähtikin ensimmäinen puolisko, kaupoissa ja ruokia laittaen. Perjantaiksi olin tosin pyytänyt kotiin siivoojan, joka muuten varmasti palkataan meille uudestaankin. Siivooja-asia on ollut pöydällä ennenkin mutta on aina kaatunut siihen, ettei epämääräisin suosituksin löytyneitä tyyppejä kuulu paikalle sovittuna aikana. Tällä kertaa siivooja löytyi naapurin ja huoltomiehen suositusten kautta ja osoittautui itse asiassa mukavaksi meksikolaisnaiseksi, johon olen usein törmännyt käytävillä; kävi ilmi, että tätä epävirallista 'maid serviceä' pitääkin taloyhtiömme oma siivoja. Jälki oli hyvää ja työkorvaus edullinen, tähän voisi vaikka tottua...

Itse juhlat, miehen synttärit/baarikaapin tyhjennysbileet, olivat oikein onnistuneet. Ei mitään sen kummempaa toimintaa, oli vaan hauskaa kokoontua ja nähdä ihmisiä, joita harvemmin tulee tavattua. Vieraina oli siis kavereita, naapureita ja miehen työkavereita. Baarikaappi tyhjenikin kiitettävästi, ruuat kelpasivat ja loppuillasta (aamuyöstä) tuli vähän tanssahdeltuakin. Keskiyön tienoilla alkoi viimeinkin, viimeinkin sataa, ja se aiheutti, uskokaa tai älkää, riemunkiljahduksia ja innostunutta keskustelua aiheesta. Mitään valituksia emme ainakaan vielä ole saaneet, mutta kyllä desibelitaso oli bileiden loppupuolella selvästi punaisella. Emme jaksa moisesta huolestua - meillä ei metelöidä juuri koskaan, joten odotamme pientä joustoa. Toivottavasti kuitenkin alakerran naapuri oli poissa; töminä oli varmaankin aikamoista kun miehen rytmi veressä -työkaveri yritti koko pituteensa voimin (210 cm) opettaa jäykähköille suomalaisille hip hop-pyörähdystä. Yritys hyvä kymmenen, tulos nolla.

Vieraiden lähdettyä oli vielä sen verran energiaa ja hyvä fiilis, että siivottiin miehen kanssa lähestulkoon koko kämppä. Ei tietenkään aivan imuroimaan ryhdytty, mutta eipä ollut aamulla ruoantähteitä ja puolityhjiä kaljapulloja ympäriinsä. Kun pöydät oli pyyhitty, pahimmat salsat hinkattu spraylla matosta (don't even ask), pesukoneet täytetty ja roskat viety, mies pyöräytti vielä herkkuleivät, keitettiin teetä, istuttiin sohvalla ja juteltiin bileistä. Mukavaa.

Lähtökohdat sunnuntaihin olivat siis niin edulliset, että päivä meni todella surffaillen. Olin vähän uumoillut, että perinteinen sunnuntailounas saisi väistyä tähderääppiäisten tieltä, mutta innostuin sitten kuitenkin kokkaamaan. Ruoanlaitto on minusta kyllä yleisestikin ottaen oikein mukavaa ja rentouttavaa, mutta jostain syystä sunnuntaisin nautin siitä aivan erityisesti. Kaipa se johtuu siitä, että on kerrankin kunnolla aikaa eikä kiirettä minnekään, tulee katettua pöytää ja istuttua lounaan ääressä pidempäänkin. Sunnuntaisin ei myöskään lähes koskaan tavata muita ihmisiä vaan se on ikään kuin rauhoitettua aika-aluetta. Silti on mielenkiintoista, että jopa viikonlopun painopiste on itselläni muuttunut: ennen sunnuntai oli mielestäni jopa vähän inha päivä, koska maanantai oli jo niin lähellä. Nyt sunnuntait ovat aina melkeinpä juhlapäiviä. Tällä kertaa tehtiin keskipäivän mimosat ja myöhemmin italialaista ruokaa. Myöhemmin vilkuiltiin miehen synttärilahjaksi saamaa Office Space-elokuvaa, jonka ensimmäiset kuvat saivat meidät huutamaan yhtä aikaa heitoionkuuskolmevitoseltaeiksookin....joojoomeetakasalkuunjooonse! Tai jotain. Mutta tosiaan, ihan tässä naapurissa kuvattua. Saattaapahan olla, että tämä oli lahjan antajalla tiedossakin? Elokuvassa kyseisellä tiellä oli tietenkin ruuhka, kuten melkein aina oikeastikin - täällä vierailleet ystävät, olette kaikki vuorollanne kököttäneet autossa kyseisen tien tukkeissa. Sweet memories...

Huomasimme myös sellaisen hauskan seikan, että yhdessä olemme paljon fiksumpia kuin erikseen. Ratkomme silloin tällöin mieluusti sudoku-numerotehtäviä aivojumpaksi, ja teemme molemmat keskivaikeita ruudukkoja suhteellisen sujuvasti. Yhtenä päivänä kokeilimme ensimmäistä todella vaikeaa, ja yhteistyöllä se tulikin valmiiksi alta aikayksikön. Vaan kuinkas ollakaan: kun yritimme viikonloppuna ratkoa samantasoisia tehtäviä yksiksemme, se ei onnistunutkaan. Tämänhän ei pitäisi tulla mitenkään yllätyksenä, kyllähän hyvässä parisuhteessa täydennetään toista ja ylletään monissakin asioissa vaikka mihin suorituksiin yhdessä, mutta näin konkreettisesti sitä ei koskaan ole tullut todistettua. Miehellä on aina tapana sanoa, että olemme hyvä tiimi. Totta, mutta että ilmeisen älykäskin vielä ;)

Eilen loppuillasta käytiin myös "kuka oli susta tyhmin vieras"-keskustelu. Tällaista ei kai pitäisi edes tunnustaa, mutta tosiaan. Yksimielinen (ja itse niin kovin täydellinen) raatimme tuomitsi illan idiootiksi miehen työkaverin vaimon, joka riekkui parvekkeella kovaan ääneen jo yhdeksän aikaan, haukkui minulle erään miehensä toisen työkaverin (joka myös oli meillä juhlissa), ja kertoi lukuisia kertoja jo aiemmin tässä blogissa tutuksi tulleen Ice Girls-tarinansa. Eräs toinen vieras itse asiassa tiedusteli minulta kesken juhlien, oliko kyseessä kenties "se teiän tyhmä naapuri". Se onkin sitten ihan oma tarinansa.