Synnit ja hyveet, niistä riittää juttua. Enemmän ja vähemmän tosissaan. Kivaa!!

Täällä on meneillään melko tavallinen torstai. Viikonlopun jälkeinen supersiisteys alkaa huolestuttavasti rapista ja ihanat kukatkin nuokkuvat maljakoissaan parhaat päivänsä nähneinä. Tarttis varmaan tehrä jotain. Mongolia-sopimuksen allekirjoittaminenkin olisi ollut tänään, mutta luistin oletettavan tylsästä pikkuvirkamiestilaisuudesta vatsakipuihin vedoten. Ihan todellisiin kylläkin, vaikka ne ovatkin vähän jo helpottaneet. Onneksi lääkäri soitti tänään ja sanoi, että kuvissa keskivartalon sisukset näyttävät kyllä ihan normaaleilta. Nekin kuvat muuten maksoivat vakuutusyhtiölle luultavasti siinä tuhannen dollaria, vähintään. Sairasta.

Nyt on siis mukavampaa suunnitella mahdollista Seattlen-reissua. Mies on menossa sinne töihin parin viikon päästä, ja koska Valentine's Day osuu sille viikolle, ehdotti että lähtisin mukaan. Mietittiin, että lennettäisiin pohjoiseen jo kolmea päivää aikaisemmin ja vietettäisiin ne päivät rinteessä. Luoteisrannikolla kun kuuluu olevan tänä vuonna todella paljon lunta. Olisi kyllä niin ihanaa päästä laskemaan!

Muita reissuja ei ole suunnitteilla, vaan ennemminkin keskitytään pitkäkantoisempiin tulevaisuudensuunnitelmiin. Mitään raportoitavaa ei vielä ole, mutta pikku hiljaa erilaista kuplintaa... Ja toisaalta vetoa olisi ilmeisesti jäädä tänne vielä puoleksi vuodeksi. Pelkkä kuplintakin on kuitenkin syytä ottaa vakavasti, sillä kun lähtö tulee, se tulee mitä luultavimmin kohtuullisen nopeasti. Stay tuned....

Huomenna on vainojen uhrien muistopäivä. Yritetään me siis pitää vihamielisyys vähemmistössä ja kohtuullisuus, rakkaus ja oikeudenmukaisuus kunniassa. Halaus!