Varattiin lennot Seattlen-matkalle, jee! Lähdetään 10.2. ja hiihdellään, mikäli säät sallivat, siitä seuraavat kolme päivää. Sitten miehen pitääkin tehdä taas töitä mutta jään tällä kertaa seuraksi loppuun asti, eli takaisin palataan vasta 16.2. Seattle on mainio merellinen kaupunki, jossa on ihkaoikea keskusta ja, uskokaa tai älkää, jalkakäytäviä! Muita meriittejä ei oikeastaan tällä hetkellä tarvitakaan, vaikka niitä toki löytyisikin.

Helsingin-lentojakin tuli vähän vilkuiltua, maaliskuulle. Siitä kuitenkin myöhemmin lisää, mitään ei uskalla vielä varata. Ehkä kuitenkin nähdään silloin?

Mies joutui tänään lähtemään työmatkalle jo poikkeuksellisen aikaisin, kesken iltapäivän. Siksipä jätimme väliin perinteisen sunnuntailounastamisenkin - sunnuntailounaan henkeen kuuluu, että sitä ei pyöräytetä tai nautita hätiköiden. Kävimme sen sijaan ulkona brunssilla, siis ihan kirjaimellisesti ulkona. Eilinen sateen tuoksu oli vaihtunut mitä keväisimpään paisteeseen ja uuden alun tuoksuiksi, ja terassilla istuessa oli lähes kuuma. Muut terassivieraat olivatkin aika pitkälti shortsi- ja flip flop-linjalla.

Ennen lähtöä mies ehti jutella kaikenlaista kummaa. Työpaikalta piti hakea telakka-asema ja Nalle Puh & co ovat kuulemma kaikki poikia. (Nasuhan on selvästi poika. Tikru on poika!) Ai miten niin? No, ovat vaan. Kun huomautin ainakin Ruun äidin olevan melko varmasti naispuolinen otus, mies ohitti sen nopeasti - ilmeisesti kenguruäiti ei ole hänestä kovinkaan keskeinen henkilö. Kuitenkin: Ruu on poika. Lopulta tuli "myönnytys": Ihaa saattaa olla tyttö.

Olemmekohan jotenkin infantiileja; ihmisethän käyvät tällaisia keskusteluja kai lähinnä lastensa kanssa? Toisaalta radiofilosofienkin pohdinta on usein - tukevasti - tämäntyyppisten perusasioiden lähteillä.

Ja puhuttiin meillä tänään presidentinvaaleistakin, ja kummilapsista.

Ja siitä telakka-asemasta.