Huomisaamuna minulla ja naapurillani on urheilutreffit taloyhtiön kuntosalilla. Tarkoitus olisi paitsi kannustaa toisiamme liikkumaan myös ihan todella varmistaa, että aamutreeni ei jäisi sen aamuisen "mitäs jos kuitenkin jatkaisin vielä unia" -pohdinnan varaan (strategia, joka tällä hetkellä ainakin minun kohdallani tarkoittaa lähes varmasti hävittyä taistelua). Tässä lienee syytä tarkentaa, että aloittelen tällä viikolla reippailemista ensi kertaa useisiin kuukausiin; olen siis täysin rapakuntoinen ja näin ollen myös monin tavoin haluton liikkumaan. Hyväkuntoisena suorastaan rakastan nimenomaan tuota aamutreenausta, jonka voimin päivät lähtevät yleensä liikkeelle loistavissa ja energisissä merkeissä.

Nyt ei siis kuitenkaan olla vielä lähelläkään tuota pistettä vaan räpiköidään alkukankeuden, saamattomuuden ja heikkouden suossa. Ensimmäinen liikuntasessio oli varsinainen katastrofi: sain tehtyä vain puolet aikomastani kardiotreenistä ja sitten oli pakko lopettaa, koska seuraavat polkaisut olisivat tuoneet mukanaan joko lopullisen näkökentän pimenemisen tai lounaan uudelleenkäsittelyyn. Viimeiset viisi minuuttia oli siis todellakin menty pelkällä tahdonvoimalla ja pyhällä hengellä. Kirjaimellisesti hoipuin takaisin yläkertaan nuolemaan haavojani ja kyllä otti koville koko juttu, niin koville - a) jäin asettamastani 'realistisesta' tavoitteesta surkeasti ja b) jouduin kohtaamaan kuntoni abysmaalisen rappion. Eikä fyysisessäkään olossa ollut hurraamista tunteihin treenin jälkeen - odotettu endorfiinihurma ei juuri välittynyt muun kärsimyksen takaa.

No, alku aina hankalaa mutta nyt on joka tapauksessa otettu se tuskallisin ensi askel. Tässä vaiheessa vaikuttaa erinomaisen kannustavalta tsemppailla naapurin kanssa ettei tule sorruttua tekosyihin tai yleiseen valitteluun (eilinen punttitreeni, toinen yritykseni päästä takaisin raiteille, varmistanee kohtalaisen tuskallisen herätyksen huomisaamuna). Klo 7.15 alakerrassa, oli miten oli.

Naapurini on muuten mies, amerikkalainen ja yli nelikymppinen, ja hänellä on tarkoitus pudottaa liikunnalla rajusti painoaan. Perustavoitteemme on silti aivan sama: energisempi arki, hyvä yleiskunto ja iloinen mieli.

Mies kannustaa ja hurraa kentän laidalta: paitsi minun hyvinvointiani hän ajattelee myös omaansa, sillä miehen mukaan olen energisenä aivan loistava motivaattori ja liikuntaan kannustaja hänenkin suhteensa. Tosin mies käyttää näiden tekijänimien sijaan termiä piiskuri.