Sataa, sataa, ropisee.

Ropisee, ropisee.

Sataa.

Tähän ihanaan ääneen heräsin aamulla. Olin kuunnellut sitä unissani jo varmasti tuntikausia. Tiedättehän, kuinka joskus sitä on aivan varma, että puoliunissaan on ollut tietoinen jostain äänestä tai tuoksusta jo kauan ennen varsinaista heräämistään. Olin iloinen.

Mies nukkui niin makean oloisesti etten hennonut herättää vaan kiskoin jumppavaatteet niskaan ja lähdin itsekseni haistelemaan ulkoilmaa. Ahaa, märkää. Raikkaasta sateen tuoksusta nauttiminen jäi siis lyhyeen; lähinnä pinkaisin vain käytäviä pitkin salille. Talon toisella puolella vettä tuli yhdessä kohtaa käytävän katosta läpi - sen käytävänpätkän asukkaita taisi sade ilahduttaa minua huomattavasti vähemmän.

Testailin tänään tokaa kertaa uusia hienoja Nike Free-treenikenkiäni, sellaisia paljasjalkaurheilun pohjalta kehitettyjä tossuja, joiden tarkoitus on vahvistaa jalan luontaisia ominaisuuksia treenin ohella. Näin heikkonilkkaiselle ne eivät juoksemiseen tai liialliseen pomppimiseen sovi, mutta muuten ja salitreenissä ne ovat kertakaikkisen ihanat, mukavimmat urheilujalkineet joita olen koskaan jalassani pitänyt. Suosittelen!

Aikaisesta startista johtuen ehdittiin tänään poikkeuksellisesti myös taloyhtiön tarjoamalle bagel/hedelmäaamiaiselle alakerran kahvilatilaan. Toimiston tytöt järjestävät meillä tällaisen 'breakfast mixerin' aina muutaman viikon välein. Ihan jees, vaikka välillä saattaa joutua jumiin ylipuheliaan naapurin kanssa. Tänään napattiin vielä muffinssit mukaan autoon kun lähdettiin ajelemaan leffateatteria kohti. Tarkoitus oli mennä katsomaan vaikkapa kehuttua Match Pointia, mutta olimme teatterilla vähän hankalaan aikaan ja niinpä mies sai minut suostuteltua katsomaan Matador-elokuvaa, joka oli vähän krooh (minun mielestäni; miehen mielestä se oli aika hauska ja oli siistiä, miten halvalla se oli tehty).

Leffan jälkeen ajauduttiin harmaan elokuva-aukion yli Grapevine Millsiin, jossa tehtiin ristiriitaisia ostoksia: pipot ja pakkashuulirasvaa hiihtoreissua varten, toiselle käsivarrelle biksut ja t-paita. Liikaa ihmisiä, tietenkin, lauantai-iltapäivänä - voimat loppuivat levykaupassa. Ja kas, kun astuimme ulos ostoshelvetistä, harmaus oli väistynyt kokonaan ja aurinko paistoi. Eipä ole parempaa tapaa tilata paistetta kuin jättää aurinkolasit kotiin (täällä on jotenkin erityiskirkasta aina). Mies valisti minua, että seuraava 'extreme weather warning' oli jo voimassa: hengenvaarallista tuulta tai jotain sellaista. Mitä seuraavaksi; ehkä Stephen Colbertin pilkkaamaa uuttaa, uhkaavaa sääilmiötä nimeltään 'thunder snow'?

Ihmeteltiin, miksi minulla on aina nälkä ja miehellä vain puolet ajasta.

Ihmeteltiin myös, että mikä hitto olikaan sen jätskin nimi jossa oli myös purkkaa sisällä. Ilmoittakaa tietonne.

Nyt sohvalle, lämpimät sukat jalassa.