Sataa, sataa, ropisee.
Ropisee, ropisee.
Sataa.
Tähän ihanaan ääneen heräsin aamulla. Olin kuunnellut sitä unissani jo
varmasti tuntikausia. Tiedättehän, kuinka joskus sitä on aivan varma,
että puoliunissaan on ollut tietoinen jostain äänestä tai tuoksusta jo
kauan ennen varsinaista heräämistään. Olin iloinen.
Mies
nukkui niin makean oloisesti etten hennonut herättää vaan kiskoin
jumppavaatteet niskaan ja lähdin itsekseni haistelemaan ulkoilmaa.
Ahaa, märkää. Raikkaasta sateen tuoksusta nauttiminen jäi siis lyhyeen;
lähinnä pinkaisin vain käytäviä pitkin salille. Talon toisella puolella
vettä tuli yhdessä kohtaa käytävän katosta läpi - sen käytävänpätkän
asukkaita taisi sade ilahduttaa minua huomattavasti vähemmän.
Testailin tänään tokaa kertaa uusia hienoja Nike Free-treenikenkiäni,
sellaisia paljasjalkaurheilun pohjalta kehitettyjä tossuja, joiden
tarkoitus on vahvistaa jalan luontaisia ominaisuuksia treenin ohella.
Näin heikkonilkkaiselle ne eivät juoksemiseen tai liialliseen
pomppimiseen sovi, mutta muuten ja salitreenissä ne ovat kertakaikkisen
ihanat, mukavimmat urheilujalkineet joita olen koskaan jalassani
pitänyt. Suosittelen!
Aikaisesta startista johtuen ehdittiin
tänään poikkeuksellisesti myös taloyhtiön tarjoamalle
bagel/hedelmäaamiaiselle alakerran kahvilatilaan. Toimiston tytöt
järjestävät meillä tällaisen 'breakfast mixerin' aina muutaman viikon
välein. Ihan jees, vaikka välillä saattaa joutua jumiin ylipuheliaan
naapurin kanssa. Tänään napattiin vielä muffinssit mukaan autoon kun
lähdettiin ajelemaan leffateatteria kohti. Tarkoitus oli mennä
katsomaan vaikkapa kehuttua Match Pointia, mutta olimme teatterilla vähän hankalaan aikaan ja niinpä mies sai minut suostuteltua katsomaan Matador-elokuvaa, joka oli vähän krooh (minun mielestäni; miehen mielestä se oli aika hauska ja oli siistiä, miten halvalla se oli tehty).
Leffan jälkeen ajauduttiin harmaan elokuva-aukion yli Grapevine
Millsiin, jossa tehtiin ristiriitaisia ostoksia: pipot ja
pakkashuulirasvaa hiihtoreissua varten, toiselle käsivarrelle biksut ja
t-paita. Liikaa ihmisiä, tietenkin, lauantai-iltapäivänä - voimat
loppuivat levykaupassa. Ja kas, kun astuimme ulos ostoshelvetistä,
harmaus oli väistynyt kokonaan ja aurinko paistoi. Eipä ole parempaa
tapaa tilata paistetta kuin jättää aurinkolasit kotiin (täällä on
jotenkin erityiskirkasta aina). Mies valisti minua, että seuraava
'extreme weather warning' oli jo voimassa: hengenvaarallista tuulta tai
jotain sellaista. Mitä seuraavaksi; ehkä Stephen Colbertin pilkkaamaa uuttaa, uhkaavaa sääilmiötä nimeltään 'thunder snow'?
Ihmeteltiin, miksi minulla on aina nälkä ja miehellä vain puolet ajasta.
Ihmeteltiin myös, että mikä hitto olikaan sen jätskin nimi jossa oli myös purkkaa sisällä. Ilmoittakaa tietonne.
Nyt sohvalle, lämpimät sukat jalassa.
lauantai, 28. tammikuu 2006
Kommentit