Ostin kirjakaupasta Mark Twainin viikariklassikon The Adventures of Tom Sawyer.
Viimeksi olenkin lukenut Tomin seikkailuista noin kaksikymmentä vuotta
sitten ja yhtäkkiä tuli halu kurkistaa siihen maailmaan uudelleen. Huck
Finnin retket tuli kerrattua aikuisena jo kerran, kirja kun oli
vaaditulla lukulistalla yliopistoaikana. Seurauksena oli erinomaisen
tyydyttävä lukukokemus; kirjaa luki aikuisena tietenkin aivan eri
kantilta. Mississippi-joen varren elämän sosiaalikriittinen kuvaus ja
karkulaisen moraalinen kasvu eivät varmaankaan olleet ensimmäisinä
mielessä lapsuuden lauttaseikkailua ekaa kertaa ahmiessa.
Mielenkiintoista siis nähdä, kuinka vinkkeli muuttuu Tom Sawyerin
kohdalla, hän kun oli muistaakseni kotikulmien kingi Huckin vaeltavaan
kulkuriin verrattuna, pettämätön keppostentekijä, jonka tarinassa
erilaiset kommellukset ja kolttoset eivät tuntuneet niinkään muokkaavan
nuorta herraa itseään vaan olivat pääosassa lähinnä draamallisesti. Kun
Huck etsii uutta, vapaampaa elämää tuntemattomasta maailmasta, aina
matkalla eteenpäin ("for the territories ahead of the rest"), Tom
keskittyy pistämään omaa elämänpiiriään uusiksi sisältäpäin,
kotikonnuilla. Mutta saatan olla siis väärässäkin; kuten sanottu,
kirjan lukemisesta on aikaa jo pari vuosikymmentä.
Paluu
kirjalliseen menneisyyteni alkoi jo viime keväänä. Ei niinkään tarpeena
analysoida lapsena luettua tekstiä aikuisen kriittisestä näkökulmasta,
vaan ennemminkin melko puhtaana haluna kurkistaa takaisin siihen
ihanaan utumaailmaan, tyttökirjojen haaveisiin, suoraviivaiseen
draamaan, jossa paha saa palkkansa, ja vähän epäuskottaviin
seikkailuihin, joihin oli silti niin ihana uskoa. Ensimmäiset
komeroista ja kirjastoista kaivetut kirjat olivat siis luonnollisesti
tyttökirjojen aatelia, Annoja ja Runotyttöjä. Samassä rytäkässä luin
myös Satu Koskimiehen ja Suvi Aholan toimittaman kokoomateoksen
eri-ikäisten suomalaisten tyttökirjalukukokemuksista. Aivan ihania
juttuja - monet tietenkin todella kaukana omista ajatuksistani sekä
ennen että jälkeen uusintakierroksen, mutta kaikki viehättäviä
valottaessaan omilla tavoillaan kirjoittajiensa tärkeitä
tyttökirjakokemuksia, jotka yllättävän usein tuntuivat olevan hyvin
tärkeitä vielä aikuisenkin näkökulmasta.
Nyt siis olen
siirtymässä vähän erityyppisiin seikkailuihin, Huckin ja Tomin
maailmaan, joka ennen vanhaan laskettiin selkeästi
poikakirjallisuudeksi. Vaikka kyllä tytötkin niitä oman
mutu-kokemukseni perusteella lukivat aika innokkaasti. Valitsisin Tom
Sawyerin milloin vain ennen tuittupää-Tiinaa, joka oli mielestäni
tekoreipas tekopoika, todella rasittava tyyppi, joka ei edes tuntunut
pitävän tytöistä. Tytöt saavat, ja heidän pitääkin, seikkailla ja olla
rohkeita, mutta minulle ei ikinä uponnut Tiinan 'equal by being
superior'-asema ja -meininki poikien maailmassa. Ikään kuin tytöt eivät
olisi muuten vaan riittävän hyviä. No, mutta tästä minun ei pitänyt
kirjoittaa, jokin vain aina todella raivostutti noissa kirjoissa.
Rakastamiani J.R.R. Tolkienia ja C.S. Lewisia en oikeastaan laske tähän
luokkaan ollenkaan, ne tuntuvat edelleen niin monin tavoin 'aikuisilta'
kirjoilta. Sormusten herra täytyy lukea säännöllisen epäsäännöllisin
väliajoin ja Narnia-tarinoita olen alkanut myös koluta uudestaan. Itse
asiassa hankin ensimmäistä kertaa koko Chronicles of Narnia-teoksen, ja vanhojen tuttujen lisäksi olen viime aikoina lukenut itselleni ihan uusia tarinoita (The Horse and its Boy; Magician's Nephew).
Suhtaudun tähän opukseen vähän säästäväisesti - sieltä voi sitten
välillä poimia tarinankerronnan herkkupaloja muun lukemisen
välipaloiksi. Näin teen muuten myös aina silloin, kun saan käsiini
useampia kotimaisia uutuuksia - niitä säästellään ja luetaan silloin
tällöin kielipiristykseksi.
Nyt kuitenkin sormet syyhyävät jo seuraavaan tyttökirjasuuntaan, Louisa M. Alcottin Pikku naisia-sarjaan.
Niitä saattaisi jopa löytyä paikallisesta kirjastosta, jonka tarjonta
ei ole aina maailman parasta tai laajinta. Ihan muita kirjoja, tuo Tom Sawyer
mukaan lukien, on kyllä hyllyssä odottamassa, joten ehkä jaksan malttaa
vielä hetken. Vaarana on myös, että tulee avattua tulvaportit -
uudestaanhan voisi lukea myös ainakin Pikku miehiä, Anni Swanin Iiris-rukan, Tottisalmen perillisen ja muut, Pikku prinsessan ja Salaisen Puutarhan.
Niin, ja Helenat ja Ursulat ja Gullat ja......
tiistai, 31. tammikuu 2006
Kommentit