Ostin kirjakaupasta Mark Twainin viikariklassikon The Adventures of Tom Sawyer. Viimeksi olenkin lukenut Tomin seikkailuista noin kaksikymmentä vuotta sitten ja yhtäkkiä tuli halu kurkistaa siihen maailmaan uudelleen. Huck Finnin retket tuli kerrattua aikuisena jo kerran, kirja kun oli vaaditulla lukulistalla yliopistoaikana. Seurauksena oli erinomaisen tyydyttävä lukukokemus; kirjaa luki aikuisena tietenkin aivan eri kantilta. Mississippi-joen varren elämän sosiaalikriittinen kuvaus ja karkulaisen moraalinen kasvu eivät varmaankaan olleet ensimmäisinä mielessä lapsuuden lauttaseikkailua ekaa kertaa ahmiessa. Mielenkiintoista siis nähdä, kuinka vinkkeli muuttuu Tom Sawyerin kohdalla, hän kun oli muistaakseni kotikulmien kingi Huckin vaeltavaan kulkuriin verrattuna, pettämätön keppostentekijä, jonka tarinassa erilaiset kommellukset ja kolttoset eivät tuntuneet niinkään muokkaavan nuorta herraa itseään vaan olivat pääosassa lähinnä draamallisesti. Kun Huck etsii uutta, vapaampaa elämää tuntemattomasta maailmasta, aina matkalla eteenpäin ("for the territories ahead of the rest"), Tom keskittyy pistämään omaa elämänpiiriään uusiksi sisältäpäin, kotikonnuilla. Mutta saatan olla siis väärässäkin; kuten sanottu, kirjan lukemisesta on aikaa jo pari vuosikymmentä.

Paluu kirjalliseen menneisyyteni alkoi jo viime keväänä. Ei niinkään tarpeena analysoida lapsena luettua tekstiä aikuisen kriittisestä näkökulmasta, vaan ennemminkin melko puhtaana haluna kurkistaa takaisin siihen ihanaan utumaailmaan, tyttökirjojen haaveisiin, suoraviivaiseen draamaan, jossa paha saa palkkansa, ja vähän epäuskottaviin seikkailuihin, joihin oli silti niin ihana uskoa. Ensimmäiset komeroista ja kirjastoista kaivetut kirjat olivat siis luonnollisesti tyttökirjojen aatelia, Annoja ja Runotyttöjä. Samassä rytäkässä luin myös Satu Koskimiehen ja Suvi Aholan toimittaman kokoomateoksen eri-ikäisten suomalaisten tyttökirjalukukokemuksista. Aivan ihania juttuja - monet tietenkin todella kaukana omista ajatuksistani sekä ennen että jälkeen uusintakierroksen, mutta kaikki viehättäviä valottaessaan omilla tavoillaan kirjoittajiensa tärkeitä tyttökirjakokemuksia, jotka yllättävän usein tuntuivat olevan hyvin tärkeitä vielä aikuisenkin näkökulmasta.

Nyt siis olen siirtymässä vähän erityyppisiin seikkailuihin, Huckin ja Tomin maailmaan, joka ennen vanhaan laskettiin selkeästi poikakirjallisuudeksi. Vaikka kyllä tytötkin niitä oman mutu-kokemukseni perusteella lukivat aika innokkaasti. Valitsisin Tom Sawyerin milloin vain ennen tuittupää-Tiinaa, joka oli mielestäni tekoreipas tekopoika, todella rasittava tyyppi, joka ei edes tuntunut pitävän tytöistä. Tytöt saavat, ja heidän pitääkin, seikkailla ja olla rohkeita, mutta minulle ei ikinä uponnut Tiinan 'equal by being superior'-asema ja -meininki poikien maailmassa. Ikään kuin tytöt eivät olisi muuten vaan riittävän hyviä. No, mutta tästä minun ei pitänyt kirjoittaa, jokin vain aina todella raivostutti noissa kirjoissa.

Rakastamiani J.R.R. Tolkienia ja C.S. Lewisia en oikeastaan laske tähän luokkaan ollenkaan, ne tuntuvat edelleen niin monin tavoin 'aikuisilta' kirjoilta. Sormusten herra täytyy lukea säännöllisen epäsäännöllisin väliajoin ja Narnia-tarinoita olen alkanut myös koluta uudestaan. Itse asiassa hankin ensimmäistä kertaa koko Chronicles of Narnia-teoksen, ja vanhojen tuttujen lisäksi olen viime aikoina lukenut itselleni ihan uusia tarinoita (The Horse and its Boy; Magician's Nephew). Suhtaudun tähän opukseen vähän säästäväisesti - sieltä voi sitten välillä poimia tarinankerronnan herkkupaloja muun lukemisen välipaloiksi. Näin teen muuten myös aina silloin, kun saan käsiini useampia kotimaisia uutuuksia - niitä säästellään ja luetaan silloin tällöin kielipiristykseksi.

Nyt kuitenkin sormet syyhyävät jo seuraavaan tyttökirjasuuntaan, Louisa M. Alcottin Pikku naisia-sarjaan. Niitä saattaisi jopa löytyä paikallisesta kirjastosta, jonka tarjonta ei ole aina maailman parasta tai laajinta. Ihan muita kirjoja, tuo Tom Sawyer mukaan lukien, on kyllä hyllyssä odottamassa, joten ehkä jaksan malttaa vielä hetken. Vaarana on myös, että tulee avattua tulvaportit - uudestaanhan voisi lukea myös ainakin Pikku miehiä, Anni Swanin Iiris-rukan, Tottisalmen perillisen ja muut, Pikku prinsessan ja Salaisen Puutarhan.

Niin, ja Helenat ja Ursulat ja Gullat ja......