No niin, sain kuin sainkin nuo aiemmat kirjoitukset laitettua tänne avaruusaalloille. Kuten lupasin, siistin ja koristan ne sitten myöhemmin kun kykenen ja kerkeän.

Tällä hetkellä täällä Seattlessa paistaa aurinko, mutta eilen saimme maistaa sita tyypillistä luoteisrannikon lääketta eli vettä, vettä, vettä. Siis muuallakin kuin meressä. Viettelimme aktiivisen harrastusviikonlopun jälkeen ihanaa rokulipäivää; niin luksusta olla yhdessä vapaalla maanantaina, ilman agendaa tai kiirettä! Pyörimme päivällä puolilaiskasti downtownissa, lähinnä kauppahallissa, ja pidimme lounaallakin fish and chips-linjaa. Loppupäiväksi palasimme tanne Bellevue'hun, pyörähdimme parissa kaupassa (Macy'sin myyja puhui suomea!) ja söimme jätskiä elokuvissa. Match Point oli hyvä niin kuin olimme odottaneetkin, aika herkullisia hahmoja. Itse tarina oli loppua lukuunottamatta melkein agathachristiemäinen: yksinkertaista draamaa, josta näkee, mihin se tulee päättymään. Lopussa lisättiin keitokseen sitten myös Dostojevskia ja enempää en kerrokaan, ettei tule vahingossa paljastettua liikaa.

Yleisemmin tällä mantereella:

Wait 'till you see what we'll do to the Bill of Rights! Kunnianarvoisa Mr. Cheneyhän siis tosiaan onnistui lauantaina ampumaan metsästyskaveriinsa aika määrän hauleja, ja nyt tapellaan sitten Valkoisen talon tiedotuspolitiikasta. Tietojen pimittämisestä, vääristelystä ja muustakin törkean puolelle menevästä median manipuloinnistahan on täällä ollut puhetta jo jonkin aikaa; Bushin hallinto on onnistunut paitsi toimimaan salakähmäisesti myos todella vaikuttamaan siltä hyvin monessa eri yhteydessä. Nyt tietoa varapresidentin metsästysonnettomuudesta pihdattiin peräti vuorokausi ja siitakös on meteli syntynyt, ihan asiasta kylläkin. Melkein kävi saaliksi huonosti sointuvaan solmioon sonnustautunutta tiedottaja-McClellania eilen, kun hän yritti korokkeeltaan ensin suunnata huomiota talousasioihin, käytti sitten tekosyynä viivästykseen tarvetta varmistaa ensin, etta metsästyskaveri saa asianmukaista hoitoa (dude! edes perusamerikkalaiset eivät ole niin tyhmiä, että uskoisivat tiedotusosaston jotenkin osallistuvan sairaanhoitoon) ja sortui lopulta osoittamaan syyttävälla sormella varapresidentin toimistoa ("kyllä me mutku noi"). Jotenkin aika ankeaa meininkiä, kaikin puolin.

4000 rikoksista epäiltyä vapaaksi Louisianassa? Asiat olivat surkeasti jo ennenkin ja nyt Katrinan jalkeen systeemi on romahtanut lopullisesti - Louisianan osavaltio ei enää pysty takaamaan ilmaista puolustusta varattomille syytetyille. Ja ilman kunnon puolustusta koko oikeusjärjestelmän idea ei tietenkaan toteudu, joten jo kaksi tuomaria on asettanut kiellon tuoda enää näitä vastaajia oikeuden eteen. Jotkut vastaajat ovat lisäksi odottaneet syytteenlukua vankilassa niin kauan, että olisivat jo vapautuneet, jos heille olisi annettu mahdollisuus myöntää syyllisyytensa heti kättelyssä! Paikallisesta oikeusaputoimistosta uumoillaankin nyt, että ainoa mahdollisuus purkaa katastrofaalinen tilanne on yksinkertaisesti vapauttaa noin 4000 oikeudenkäyntiä odottavaa mahdollista rikoksentekijää. Eräs USA Today-lehdessa haastateltu puolustusasianajaja voivotteli erityisesti sitä, että kaikkia mahdollisesti pakosta vapautettavia epäillään pikkurikkeitä pahemmista rikoksista - automurroista ei kuulemma jaksa kukaan enää edes syyttää. Niin että onneksi emme asu Louisianassa.

Tämmöistä siis täällä. Valentine's Dayta vietetaan tänään, mieskin on kuulemma järjestänyt jotain pientä ihanaa illaksi. Vähemman ystävänpäivätunnelmissa sen sijaan oli nainen, joka käveli meita vastaan hotellin edessa eilen illalla, rouva näet totesi seuralaiselleen melko kuuluvasti: "They must be giving their rooms away!" Viitaten siis ilmeisesti hotellin hinnoittelupolitiikkaan ja meihin. Farkuissa ja toppaliiveissamme emme mitä ilmeisimmin lapaisseet rouvan kuinka hotellilla pukeudutaan-seulaa; näytimme kuitenkin ihan perusasiallisilta ja siisteiltä, joten ilmeisesti olimme hanen mielestään liian nuoren tai köyhän oloisia tähän nimenomaiseen hotelliin. Hei täti, up yours, me asutaankin executive-kerroksessa! Tai paremmin: "Ikävää, että sinulla on selvästi ollut tosi huono päivä. Toivottavasti huominen on parempi - hyvää ystävänpäivää!"

Hyvää ystävänpäivää myos teille, rakkaat ystävät ja toverit, ja kiitos kaikille ihanista ystävänpäiväviesteistänne! Ulotan tässä halauksen laajemmallekin.... noin. Toivottavasti nähdään taas pian!