Pikaterveiset vielä täältä koko ajan kylmenevästä etelästä; bloggailu jää nyt ainakin pariksi päiväksi, kun viiletämme pipot vinossa Washingtonissa!

Viimeiset pari päivää ovat kuluneet vähän tuskaisissa ostostunnelmissa - haussa on ollut kaunis iltakolttu maaliskuisiin juhliin. Mutta mutta. Kolme mallia ja kymmeniä kauppoja on pengottu läpikotaisin ja plakkarissa silti edelleen nolla mekkoa. Pukujen yleisin vika on - kyllä, arvasitte oikein - ylenmääräinen kimalteen käyttö, röyhelöinti tai villit värifeidaukset. Sellainen prom girl gone wrong -look, siis minun mielestäni. Täällä se tosin tuntuu olevan pikemminkin the look. Tokihan välillä törmää myös vallan ihaniin ilta-asuihin, mutta niistä saatetaan vaatia neljänumeroistakin rahasummaa, jota minulla ei luonnollisestikaan ole. Tai jos sellaisia dollaritukkoja taskuista löytyisi, niille keksittäisiin varmasti kannattavampaakin käyttöä. Tänään oli niin surkea metsästyspäivä, etten edes kokeillut yhtään mekkoa, eilen sentään päästiin pari kertaa jo vähän lähemmäs tavoitetta. Silti, koko oli väärä, tai leikkaus, tai koristeet (asenne sen sijaan oli luonnollisesti loistava).

Siispä huomio, morsian: tällä haavaa näyttää siltä, että ainakaan meikäläisen helmat eivät kuukauden päästä laahaa maata aivan iltamitassa. Jos näin huonosti käy, olen pahoillani; uskon silti, että yleisen esteettisen viihtyvyyden kannalta minun on parasta olla tyytymättä yhteenkään niistä prinsessa- tai prom queen-puvuista, joita tähän mennessä on tullut vastaan. Eipä se varmaan katastrofikaan ole; nättejä cocktail-pituisia asuja kyllä roikkuu kaapissa useampiakin. Eniten tässä oikeastaan harmittaakin se, etten tullut ottaneeksi ostosretkelleni kameraa mukaan - olisitte epäilemättä nauttineet pienestä tex fashion-kuvastosta. Ensi kerralla, lupaan!

Nyt on aika tunkea viimeiset villapaidat kassiin, kone lähtee parin tunnin päästä. Perillä ollaankin vasta pitkälti ensi vuorokauden puolella; saa nähdä kuinka pirteitä hiihtäjiä nousee Bellevuessa ylös kukonlaulun aikaan. Jostain mielen perukoilta nousee kuitenkin muiston hahtuvia aivan toisenlaisesta ilmastosta.... kyllä pohjoisen ilma herättää, eikös se jotenkin niin mennyt? Hei?