Tänään on harmaa ja pilvinen päivä ja minuakin väsyttää. Eilen käytiin naapurin kanssa tuohon viereen nousseen ravintolan avajaisissa ja tuli puhetta mahdollisesta muutostamme. Olemme tavallaan jo vähän aikaa olleet valmiita jatkamaan täältä eteenpäin, paikka alkaa olla nähty, mutta siinä jutellessa nousi kyllä mieleen monia asioita, joita tulee ikävä. Enkä puhu nyt mistään suuremmista maakohtaisista tai kulttuurillisista kysymyksistä vaan ihan lähiympäristön ja arkipäivän pikku asioista ja mukavuuksista. Ikävä tulee aivan varmasti ainakin lämpimiä keväitä ja syksyjä, uima-allasta, kuntosalia, naapurien kanssa grillailua, vehreässä puutarhassa istuskelua, isoa parveketta, omia vaatehuoneita, autotallia. Mukavaa posti- ja pakettijärjestelyä, margaritoja, omaa huoltomiestä, lännenratsastusta. Kassien pakkaajaa kaupassa, lämpimiä öitä, spontaaneja illanistujaisia naapureilla, oikeaa texmex-ruokaa... Elämä täällä on aikamoisen helppoa ja mukavaa.

Harmautta karkoitin sitten heittäytymällä miehen Valentine's Day-lahjan kimppuun, ja sen parissa ahkeroidessa vierähtikin melkein koko päivä. Lahjaa en tietenkään voi tässä paljastaa, mutta olin erinomaisen tyytyväinen pieneen aikaansaannokseeni. Eikä tarvitse sortua niille jo viikkokausia kauppoja koristaneille vaaleanpunaisille hyllyriveille sydänsuklaarasioita ja pehmonalleja penkomaan. Hyvin näyttää kyllä sielläkin kauppa käyvän.

Uskomaton tilastotieto: amerikkalainen mies käyttää Valentinen päivän lahjontaan keskimäärin 136 taalaa. Joka ikinen vuosi.