Tänään on harmaa ja pilvinen päivä ja minuakin väsyttää. Eilen käytiin
naapurin kanssa tuohon viereen nousseen ravintolan avajaisissa ja tuli
puhetta mahdollisesta muutostamme. Olemme tavallaan jo vähän aikaa
olleet valmiita jatkamaan täältä eteenpäin, paikka alkaa olla nähty,
mutta siinä jutellessa nousi kyllä mieleen monia asioita, joita tulee
ikävä. Enkä puhu nyt mistään suuremmista maakohtaisista tai
kulttuurillisista kysymyksistä vaan ihan lähiympäristön ja arkipäivän
pikku asioista ja mukavuuksista. Ikävä tulee aivan varmasti ainakin
lämpimiä keväitä ja syksyjä, uima-allasta, kuntosalia, naapurien kanssa
grillailua, vehreässä puutarhassa istuskelua, isoa parveketta, omia
vaatehuoneita, autotallia. Mukavaa posti- ja pakettijärjestelyä,
margaritoja, omaa huoltomiestä, lännenratsastusta. Kassien pakkaajaa
kaupassa, lämpimiä öitä, spontaaneja illanistujaisia naapureilla,
oikeaa texmex-ruokaa... Elämä täällä on aikamoisen helppoa ja mukavaa.
Harmautta karkoitin sitten heittäytymällä miehen Valentine's Day-lahjan
kimppuun, ja sen parissa ahkeroidessa vierähtikin melkein koko päivä.
Lahjaa en tietenkään voi tässä paljastaa, mutta olin erinomaisen
tyytyväinen pieneen aikaansaannokseeni. Eikä tarvitse sortua niille jo
viikkokausia kauppoja koristaneille vaaleanpunaisille hyllyriveille
sydänsuklaarasioita ja pehmonalleja penkomaan. Hyvin näyttää kyllä
sielläkin kauppa käyvän.
Uskomaton tilastotieto: amerikkalainen mies käyttää Valentinen päivän lahjontaan keskimäärin 136 taalaa. Joka ikinen vuosi.
keskiviikko, 1. helmikuu 2006
Kommentit