Tänään palataan etelään, jossa on viimeisen parin päivän ajan ollut näköjään kovin trooppista, päivän ylin siinä 26 asteen kieppeillä. Not too shabby. Kylmä rintama (täällä pamautettiin viime yönä kunnolla pakkasen puolelle ja talvisää jatkuu) on kuitenkin päättänyt seurata meitä kotiin asti: kotikaupunkiimme luvattiin sunnuntaiksi nollan kieppeillä pyöriviä lämpötiloja.

Hyi.

Lumi, talvinen ulkoilu ja pikkupakkanen ovat ihania asioita silloin, kun ne esiintyvät yhdessa. Ja lumi on toki kaunista ihan muuten vaan, tuo valoa pimeyteen ja hakkaa loskaiset, harmaat kadut mennen tullen. Mutta pakkanen ei sovi joka paikkaan, ei todellakaan. Itsekkäästi ajateltuna se sopii kaikkein vähiten Texasiin. Siellä se ei tuo muassaan talviharrastuksia tai kaunista maisemaa, vaan ainoastaan viheliäistä palelua ja murinaa. Teillä liikkuminen on silkkaa murhaa; jokaista kanssa-autoilijaa saa vahdata mielipuolisen tarkasti, ettei missään tapauksessa jää kenenkään lukkojarruttelijan tai kurvikiihdyttelijän alle. Eikä talviestetiikastakaan ole juuri toiveita - lähimmäksi kaunista talvimaisemaa pääsemme kai, kun puutarhamme suihkulähde jäätyy.

Epämiellyttäviin asioihinkin voi tietenkin suhtautua monin eri tavoin. Mies tuuletti iloisesti tämän säätiedotuksen kuullessaan, eipä sitten tarvitse kuulemma tehdä yhtään mitään vaan saa nukuskella ja laiskotella koko viikonlopun hyvällä omallatunnolla.

Totta.

Jollei ole juuri luvannut itselleen paikata edellisen viikon piuhojen puuttumisia viikonlopun aherrussessiolla.