Jos vuodenvaihteen tienoilla tuntui olevan paljon asiaa elokuvista, viime aikoina olen sitten näköjään siirtynyt kirjoittamaan ruoasta. Huomasin tänään, että lähes joka postauksessani on viime viikkojen aikana mainittu joku lounastapaaminen, croissant, juustohampurilainen, sunnuntailounas, risotteria, punainen pasta... Mutta sehän on ihan kiva, minä nimittäin satun tykkäämään ruoasta! Turha siis katkaista tätä lupaavaa putkea aivan vielä.

Olen noutoruokien kuningatar.

Jep, jep, kehuskelin aiemmin nauttivani ruuanlaitosta kovasti. Se onkin totta mutta tietyin varauksin. En mitenkään jaksaisi laittaa ruokaa joka päivä, saatika vain itselleni. Kumpikaan meistä ei myöskään osaa tänään sanoa mitä huomenna tekisi mieli syödä, puhumattakaan koko viikon ruokien suunnittelemisesta ja kerralla ostamisesta. Nou nou. Meillä eletään ruokapoliittisesti hetkessä, kaupasta tai ravintolasta suuhun -periaatteella. Niinpä kovin usein käy niin, ettei kotona ole mitään pataan laitettavaa, eikä kukaan jaksa lähteä kauppaan. On myös monia ruokia, joita en osaa tehdä yhtä hyvin kuin erikoisravintola tai joiden tekeminen tulee kotona turhan kalliiksi, kun joutuu ostamaan mausteita jne., joilla on käyttöä tasan kahdesti vuodessa. Ulkona on mukava syödä silloin tällöin, etenkin ajan kanssa viikonloppuisin, mutta monesti on ihanaa nauttia aterioista ihan vain rauhassa kotosalla. Kun mies on poissa, en todellakaan laita ruokaa yhdelle. Lisäksi täällä ihmemaassa ei nouto- ja kotiinkuljetuspalveluista ole pulaa missään, päinvastoin, ja valikoima on hyvä. Kulttuurikin houkuttaa tällaiseen syömiseen: kaikki muutkin harrastavat sitä (ja kiikuttavat muuten tyynesti aina dogibägejäkin kotiin). Ehkäpä osansa on silläkin, että olemme yksinkertaisesti vähän laiskoja. Tai no, vähän enemmänkin laiskoja. Minä ainakin, miestä en käy tässä parjaamaan.

Joka tapauksessa meillä syödään tavallisen viikon aikana monta monituista kotiin tuotua ravintola-ateriaa, itse noudettuna tai kotiin kuljetettuna. Voileipiä, hampurilaisia, keittoja, pizzaa, wrappejä, texmexiä, kiinalaista, intialaista, vietnamilaista, japanilaista... You name it, we eat it! Delivered. Täällä ravintolat pitävät myös kiitettävän hyviä asiakasrekistereitä: puhelinnumero kertoo tilauksen vastaanottajalle nimen ja osoitteen jo valmiiksi, pizzaa voi tilata koodilla "samaa kuin viimeksi", kiinalaisen ravintolan emäntä varmistaa, että otat numeron 801 kanalla kuten ennenkin.

Viitseliäisyyden puutetta, tuhlausta, laiskuutta? Joo joo. Joka murisee, on ite.

Jaa tänään? No, peruskuvio: lounaaksi sushia ja rullia, iltasella chow fun.

Chow, it's so fun.