Maanantaiaamun väsymyksessä painuin pilvenpiirtäjäkeskustaan sijaistelemaan aikuisten lukutaitoryhmään. Ruuhka oli normaalia pahempi, parkkipaikka entistäkin epäilyttävämpi ja jälleen kerran käsittämättömästi lasinsirujen peitossa, ja tuuli puhalteli kummalla vimmalla. Niin maanantaita.

Luokassa minua odotti kolme mitä miellyttävintä naista, joiden kanssa sitten tankkailtiin pitkiä vokaaleja ja aakkostamista seuraavat pari tuntia. Digraphs pauk pauk, vowel pairs pauk pauk. Code it with a macron! Ehdittiinpä tauolla tutkia maailmankartalta Suomen sijaintiakin. Naiset osallistuivat ihailtavalla aktiivisuudella ja antoivat palautetta sijaisestakin ("kivaa kun selität aina miksi me tehdään mitäkin"). Tunnin lopussa joukon vanhin, pitkälle keski-ikään ehtinyt hispanorouva, jäi vielä juttelemaan, kun kokoilin tavaroitani. Puhuttiin siitä, kuinka tärkeitä ovat oppilaan oma asenne, sinnikkyys ja halu oppia. Nainen hymyili ja sanoi, että järjestö on auttanut häntä ihan kauheasti, mutta eteenpäin, eteenpäin ajaa sisäinen ääni edelleen. "I have this hunger inside; I'm so hungry to learn!"

You go girl!! Voiko viikko enää paremmin alkaa?