13.2. 2006

Piilomaan pikku aasi jatkaa, ja tässä vaiheessa laskettelulle kylmät voivatkin siirtyä hedelmällisempien puuhien pariin - luvassa pelkkää hiihtotarinaa.

Puuterin perässä oltiin siis taas kerran, ja valitettavasti haaveeksi jäi edelleen. Mutta muuten - oi mikä viikonloppu!! Lauantaina suunnattiin noin puolentoista tunnin ajomatkan päähän Crystal Mountainille, jossa aurinko helli meitä melkein koko päivän. Edellisyön myohäislennosta huolimatta oltiin ylhäällä tosi aikaisin ja päästiin laskemaan eka lasku heti ysiltä. Ihanaa, ihanaa; vaikka laskemista kaipaa, fiilis on aina silti odotetusta potenssiin tuhat kun suksi luistaa lumella ja jumalat nyökkivät vuorillaan aivan siinä vieressä.

 40059.jpg

Ala-asemalla puhalteli aikamoisen reipas puhuri, joka kuitenkin mystisesti katosi heti ylemmäksi noustessa; hiki virtasi välillä ihan kunnolla. Crystalin mäet olivat mielettömässä kunnossa: pinta oli tiivis mutta jäästä ei häivääkään eika möykkyrää syntynyt iltapäiväänkään mennessä, vaikka laskijoita olikin melko runsaasti. Täydellinen pohja kanttilaskemisen uudelleentapailuun (kun rinteeseen pääsee kerran tai kahdesti vuodessa ei voi väittää, että carving- tai sen puoleen muukaan tekniikka olisi kovastikaan hallussa). Rinteitä oli riittävästi tällaiselle päivareissulle - ei tarvinnut sahata samaa reittiä ja silti paikan sai nopeasti haltuun. Mahtava laskupäivä!

40058.jpg

Miinusta Crystalille tuli väenpaljoudesta: ilma oli kaunis ja päivä lauantai, eli jonkun verran saatiin seisoskella jonoissa joka hissillä. Tätä ongelmaa ei sen sijaan ollut Mt. Bakerilla, jonne ajelimme auringon noustessa sunnuntaiaamuna.

40070.jpg

Sunnuntaiaamupäivät ovat taalla Ihmemaassa muutenkin aivan mahtava aika menna harrastuspaikoihin, ravintoloihin tai kauppoihin, sillä juuri missään ei yleensä ole siihen aikaa juuri ketään. Kunnon väki naet kay säännöllisesti kirkossa. Mt. Bakerin sijainti kaukana isommista asutuskeskuksista auttoi tässä asiassa myös: monien mielesta se on vähän liian kaukana (tai liian lähellä, Kanadan rajaa siis!).

Alunperin meidän oli tämän kahden tunnin ajon sijaan pitänyt sunnuntaina ponkaista Snoqualmie Passiin hiihtelemään miehen työkavereiden kanssa, mutta saimme edellisiltana kuulla, etta Snoqualmien mäet olivat järjestään erittäin jäisiä. Se ei luonnollisestikaan juuri houkutellut, joten päätimme sen sijaan lähteä kahdestaan tien päälle. Mikäs siinä, kun seurakin on niin hyvää ja radiosurffailusta riittää syrjäseuduilla hupia. Päätös osoittautui loistavaksi - myos Bakerin mäet olivat loistokunnossa, tosin vähän pehmeämmät kuin Crystalilla. Sohjosta tai möykyista ei ollut silti tietoakaan. Aikamoinen reisilihastreeni tuli kuitenkin kaiken kaikkeaan tehtyä, kummaa että seuraavana paivänä vielä käveltiin, tottumattomat. Jonottaa ei tarvinnut sen paremmin hisseissä kuin hiihtomajallakaan; päivä oli yksinkertaisesti tehokasta laskemista. Mahtavaa! Ilma oli aika mielenkiintoinen: aivan kuin sään haltijatar olisi halunnut esitellä repertuaariaan mahdollisimman laajasti. Aamulla oli puolipilvistä ja aika kosteaa, vuorella tosin kuivempaa. Siitä taivas sitten peittyi välillä aivan kokonaan ja lähihuippujakaan ei monikerroksisten pilviverhojen takia näkynyt välillä kunnolla.

40071.jpg

Ennen keskipäivää saatiin sitten ihan tuoretta lunta, ja kun sitä oli tuprutellut ylhäällä puolisen tuntia....

40072.jpg

...taivas selkeni todella nopeasti ja loppuiltapäivä nautittiinkin sitten kirkkaasta sinestä ja auringonpaisteesta.

40073.jpg

Juuri ennen lähtöä alkoi sitten viela tuulikin nousta, mutta silloin olimme jo sukset ja laudat olalla matkalla autolle. Sitä pelättyä vettä ei kuitenkaan tullut pisaraakaan koko viikonloppuna - näillä lämpötiloilla se on aina riski. Me saimme hiihdellä kuin kevätlumilla - asteita oli koko viikonlopun kahdesta kymmeneen ja yölla sen verran vähän, että mäet pysyivät kirkkaasti koossa. Kiitos, kiitos!!

Loppuun vielä sellainen metahuomautus, etta tähän ja edelliseen postaukseen piti tulla kuviakin, mutta koska kätevasti unohdin kotiin seka langattoman korttini että nettikaapelin, en pääse omalla koneellani hotellihuoneesta nettiin. Niinpä nämä postaukset tulevat tällä tavalla vähän jälkijunassa ja yhdellä rytäkällä; siksi myös nuo ylimääräiset päivämäärämerkinnät. Ja ärsyttavä skandinaavi-aakkosten puuttuminen liittyy tähän samaan ongelmaan, korjaan sen kun olen taas omalla koneellani verkossa. Ehkäpä saan silloin lisättyä pari kuvaakin!

Muoks 17.2.: Oma kone viimeinkin edessä - nyt on sitten ääkköset ainakin suunnilleen paikoillaan ja luvatut kuvat lisätty!