Tänä aamuna sisäpihan puissa viserreltiin pitkästä aikaa oikein urakalla. Vähän liian aikaisin meille ihmisille, mutta onhan se mukavampi aamuherätys kuin moni muu. Viime viikolla oltiin vielä lähellä nollaa mutta siitä mittari on pikku hiljaa kivunnut ylöspäin ja tänään saatiin sitten maistaa kevätilmaa oikein kunnolla. Sisätöissähän tämäkin päivä meni, mutta oli aika makeaa istahtaa tauolla parvekkeelle ja nauttia lämmöstä edes hetki. Hetki sitä paitsi riitti - käsittämätön 31 astetta maaliskuun alun kunniaksi oli jopa vähän liikaa tuulettomalla parvekkeella. Kyllä se silti jotenkin piristää kun tietää, että ulkona on kaunista ja keväistä.

Auringonlaskun aikaan ehdittiin sitten miehen kanssa pikku reippailulle trailille, joka on siis paikallinen versio pururadasta: asvaltoitu ulkoilureitti, joka kulkee pitkin joen vartta ja pellon piennarta. Oli mukavaa kylmemmän kauden jälkeen seurailla kevään merkkejä, meidän pihan palmut kun säilyvät aika saman näköisinä kesät talvet ja takapihan pusikkokin on lanattu pois rakennustöiden alta. Pari rohkeinta puuta oli jo kehitellyt silmuja ja vihreää maisemaan toivat myös erilaiset köynnökset. Vesi oli korkealla ja haikarat tepastelivat padon alapuolella tyytyväisen näköisinä. Lintuja oli muutenkin ilma välillä oikein mustanaan; ihmettelin kanssaornitologini kanssa niiden merkkiä ja tyyppiä. Hämäräksi jäi, mutta suuria harmaapäisiä siivekkäitä notkui oksilla sadoittain. Talven aikana trailin varteen oli valmistunut myös uusi parkkipaikka ja katos, jossa on kunnon grilli, ettei vaan urheillessa pääsisi nälkä yllättämään. Ei täällä, ei.

Saatiin kävelyllä aikaan kunnon hiki eikä ihme: auton mittari näytti kotimatkalla vielä 28 astetta vaikka olikin jo lähes pimeää. Huomenna palataan sitten normaalimpiin lukemiin ja viikonlopuksi viimeistään on luvattu sateita, joita kasvit kyllä tarvitsevatkin pitkää kesää varten.

Ja sadehan kuuluu kevääseen!