Yritän pikku hiljaa palailla normaaliin päiväjärjestykseen mutta helppoa se ei ole.
Kotiin tänne Ihmemaahan lennähdin siis jo toissapäivänä. Ja heti alkoi
kuvaus ontua pahemman kerran... mistään kepeästä, maailmankansalaisen
pikku mantereelta toiselle hypähdyksestä ei nimittäin tosiaan ollut
kyse. Matka ei sinällään kestänyt yhtään normaalia kauemmin, mutta kun
ensimmäiseen koneeseen astuu keveässä kurkkukivussa, voitte vain
kuvitella minkälaiseksi kärsimykseksi seuraavat 16 tuntia muodostuvat.
Silkkaa tukkoista, pöpperöistä, kuumehoureista tuskaa. Karjavaunun
takarivissä niiskuttajalle löytyi sentään huomattavasti normaalia
enemmän teetä ja sympatiaa - ystävälliset, ahdinkoni havainneet
lentoemännät kiikuttivat tuota ensimmäistä suuntaani jatkuvalla
syötöllä ja sainpa sitten kaupan päälle hiukan sitä jälkimmäistäkin.
Siitä huolimatta olin kentällä valmis lankeamaan maahantuloviranomaisen
kaulaan, kun hän normaalin kysymyssarjan sijaan tyytyi vaan heittämään
jonkun harmittoman, jääkiekkoaiheisen vitsin ja toivotti sen jälkeen
mukavaa päivänjatkoa ennätysajassa.
Siitä asti siis
niiskuttelua sohvalla. Oli juhlaa päästä kotiin miehen luokse, mutta
valitettavasti siitä ilosta sain nauttia vain maanantai-illan, jonka
jälkeen verkkovelvollisuudet kutsuivat miestä jälleen itäisempään
osavaltioon. Jouduin myös tietenkin peruuttamaan tämän viikon
opettamiset, joten viihtymiseni on ollut pitkälti Gilmore Girlsin
ensimmäisen tuotantokauden varassa. Eläköön DVD etenkin silloin, kun
pää on niin tukossa ettei lukemisestakaan tule mitään!
Finnrexin-höyryissä innostuin sitten tietenkin tilaamaan netistä vielä
"vähän lisää" tuota sarjaa - kaudet 2-5 eivät ehtine tähän flunssaan
mutta ovatpahan sitten reservissä...
Kiitos vielä seurasta
kaikille niille, joita ehdin pikaisella visiitilläni tavata.
Valitettavasti se lista jäi lyhyeksi - lähinnä ehdin häähumun lisäksi
ja ohella tervehtiä ohimennen muita häissä olleita ja tietenkin
perhettä. Suurkiitos myös ystäväpariskunnalle, joiden mukavalla
ilmapatjalla yritin olla liikkumatta viikonloppuna - oli kivaa! Ei siis
erityisesti tuohon ilmapatjaan liittyen vaan ihan muuten vaan. Ja
niille, joita en ehtinyt tavata (uskomatonta, mutta en ehtinyt edes
soittaa puolillekaan niistä kavereista joille olisin halunnut) - ehkä
sitten kesällä? Silloin ollaan mahdollisesti tulossa vähän pidemmäksi
aikaa.
Ja vielä tähän loppuun sellainen tunnustus, että vaikka muuten toteutinkin etukäteissuunnitelmiani
aika viimeisen päälle, kummitytön isä oli aivan oikeassa:
hiekkalaatikolle ei ihan päästy. Ei se mitään, sillä sujuivathan ne
leikit sisälläkin Nalle Puh-laatikkoa täyttäen ja yksisanaista
keskustelua käyden. Isosisko pesi vielä varmuuden vuoksi kylppärin
lattiat Ameriikan barbien runsailla kuontaloilla.
Tulipas
pitkä ja epätasainen postaus, syytän tästä ilman muuta väsynyttä ja
kuumeista olotilaani. On kuitenkin syytä lopettaa vajavainen
matkakertomukseni johonkin paljon kauniimpaan.
Siispä: näihin kuviin, näihin tunnelmiin...
Ruoholahti 16.3.
Taivallahti 25.3.
keskiviikko, 29. maaliskuu 2006
Kommentit