Kotiin tänne Ihmemaahan lennähdin siis jo toissapäivänä. Ja heti alkoi kuvaus ontua pahemman kerran... mistään kepeästä, maailmankansalaisen pikku mantereelta toiselle hypähdyksestä ei nimittäin tosiaan ollut kyse. Matka ei sinällään kestänyt yhtään normaalia kauemmin, mutta kun ensimmäiseen koneeseen astuu keveässä kurkkukivussa, voitte vain kuvitella minkälaiseksi kärsimykseksi seuraavat 16 tuntia muodostuvat. Silkkaa tukkoista, pöpperöistä, kuumehoureista tuskaa. Karjavaunun takarivissä niiskuttajalle löytyi sentään huomattavasti normaalia enemmän teetä ja sympatiaa - ystävälliset, ahdinkoni havainneet lentoemännät kiikuttivat tuota ensimmäistä suuntaani jatkuvalla syötöllä ja sainpa sitten kaupan päälle hiukan sitä jälkimmäistäkin. Siitä huolimatta olin kentällä valmis lankeamaan maahantuloviranomaisen kaulaan, kun hän normaalin kysymyssarjan sijaan tyytyi vaan heittämään jonkun harmittoman, jääkiekkoaiheisen vitsin ja toivotti sen jälkeen mukavaa päivänjatkoa ennätysajassa.
Siitä asti siis niiskuttelua sohvalla. Oli juhlaa päästä kotiin miehen luokse, mutta valitettavasti siitä ilosta sain nauttia vain maanantai-illan, jonka jälkeen verkkovelvollisuudet kutsuivat miestä jälleen itäisempään osavaltioon. Jouduin myös tietenkin peruuttamaan tämän viikon opettamiset, joten viihtymiseni on ollut pitkälti Gilmore Girlsin ensimmäisen tuotantokauden varassa. Eläköön DVD etenkin silloin, kun pää on niin tukossa ettei lukemisestakaan tule mitään! Finnrexin-höyryissä innostuin sitten tietenkin tilaamaan netistä vielä "vähän lisää" tuota sarjaa - kaudet 2-5 eivät ehtine tähän flunssaan mutta ovatpahan sitten reservissä...
Kiitos vielä seurasta kaikille niille, joita ehdin pikaisella visiitilläni tavata. Valitettavasti se lista jäi lyhyeksi - lähinnä ehdin häähumun lisäksi ja ohella tervehtiä ohimennen muita häissä olleita ja tietenkin perhettä. Suurkiitos myös ystäväpariskunnalle, joiden mukavalla ilmapatjalla yritin olla liikkumatta viikonloppuna - oli kivaa! Ei siis erityisesti tuohon ilmapatjaan liittyen vaan ihan muuten vaan. Ja niille, joita en ehtinyt tavata (uskomatonta, mutta en ehtinyt edes soittaa puolillekaan niistä kavereista joille olisin halunnut) - ehkä sitten kesällä? Silloin ollaan mahdollisesti tulossa vähän pidemmäksi aikaa.
Ja vielä tähän loppuun sellainen tunnustus, että vaikka muuten toteutinkin etukäteissuunnitelmiani aika viimeisen päälle, kummitytön isä oli aivan oikeassa: hiekkalaatikolle ei ihan päästy. Ei se mitään, sillä sujuivathan ne leikit sisälläkin Nalle Puh-laatikkoa täyttäen ja yksisanaista keskustelua käyden. Isosisko pesi vielä varmuuden vuoksi kylppärin lattiat Ameriikan barbien runsailla kuontaloilla.
Tulipas pitkä ja epätasainen postaus, syytän tästä ilman muuta väsynyttä ja kuumeista olotilaani. On kuitenkin syytä lopettaa vajavainen matkakertomukseni johonkin paljon kauniimpaan.
Siispä: näihin kuviin, näihin tunnelmiin...
Ruoholahti 16.3.
Taivallahti 25.3.
Kommentit