Eilen luiskahti kirjan välistä Muistoja. Olin muutama viikko sitten hankkinut Half Price Booksista uuden näköisen mutta ilmeisesti jo kertaalleen luetun romaanin nimeltä Vinegar Hill. Kirja oli ollut minulla luvussa jo edellisenä iltana, enkä ollut lainkaan havainnut sen lehtien välissä olevan ylimääräistä tavaraa. Sivun 122 kohdalla se sitten tapahtui: syliini tipahti tukko valokuvia. Vieläkin ihmettelen, etten ollut niitä aiemmin kirjaa lehteillessäni huomannut, mutta siinä ne nyt yhtäkkiä olivat: jonkun toisen juhlamuistot. Niitä oli oikeastaan vähän kummallista katsoa; ikään kuin olisin tirkistellyt jonkun toisen elämää salaa. Hääpari vanhempineen ja kukkaistyttöineen, morsian hymyilemässä pihanurmella (voi, puvun helma oli vähän huonosti). Ja vielä muutama seepianvärinen kuva nuorekkaan oloisesta keski-ikäisestä naisesta, onnittelujonossa ja tanssilattialla.

Näytin kuvia innoissani miehelle, joka havaitsi heti, että seepiakuvien naishenkilö seisoi myös hääjuhlan perhepotretissa, morsiamesta takavasemmalle. Morsiamen täti, sanoi mies. Ehkä. Kehittelimme tarinaa edelleen. Ihan selvästi kuvat oli lähetetty tai annettu niissä esiintyvälle naiselle muistoksi juhlapäivästä. Miten ne olivat sitten kirjan väliin päätyneet? Ja kuka onneton oli kiikuttanut kirjan divariin kuvineen päivineen? Sureeko joku jossain nyt hävinneitä kuvia vai onko uudet kehitetty jo aikaa sitten? Eihän vaan kyse ole ollut tarkoituksellisesta kuvien "väärään paikkaan asettamisesta" - dramaattinen välirikko?

Olen usein ajatellut, että olisi mukavaa, jos ihmiset kirjoittaisivat kirjan kansilehdelle nimensä ja vuosiluvun ennen kuin laittavat sen edelleen kiertoon. Kirja voisi näin tarinansa lisäksi kantaa toisenkinlaista historiaa. Tällä kertaa lukijaloki tuli kuvamuodossa. Kiitos, Half Price Books.