Eilen luiskahti kirjan välistä Muistoja. Olin muutama viikko sitten
hankkinut Half Price Booksista uuden näköisen mutta ilmeisesti jo
kertaalleen luetun romaanin nimeltä Vinegar Hill. Kirja oli ollut
minulla luvussa jo edellisenä iltana, enkä ollut lainkaan havainnut sen
lehtien välissä olevan ylimääräistä tavaraa. Sivun 122 kohdalla se
sitten tapahtui: syliini tipahti tukko valokuvia. Vieläkin ihmettelen,
etten ollut niitä aiemmin kirjaa lehteillessäni huomannut, mutta siinä
ne nyt yhtäkkiä olivat: jonkun toisen juhlamuistot. Niitä oli
oikeastaan vähän kummallista katsoa; ikään kuin olisin tirkistellyt
jonkun toisen elämää salaa. Hääpari vanhempineen ja kukkaistyttöineen,
morsian hymyilemässä pihanurmella (voi, puvun helma oli vähän
huonosti). Ja vielä muutama seepianvärinen kuva nuorekkaan oloisesta
keski-ikäisestä naisesta, onnittelujonossa ja tanssilattialla.
Näytin kuvia innoissani miehelle, joka havaitsi heti, että seepiakuvien
naishenkilö seisoi myös hääjuhlan perhepotretissa, morsiamesta
takavasemmalle. Morsiamen täti, sanoi mies. Ehkä. Kehittelimme tarinaa
edelleen. Ihan selvästi kuvat oli lähetetty tai annettu niissä
esiintyvälle naiselle muistoksi juhlapäivästä. Miten ne olivat sitten
kirjan väliin päätyneet? Ja kuka onneton oli kiikuttanut kirjan
divariin kuvineen päivineen? Sureeko joku jossain nyt hävinneitä kuvia
vai onko uudet kehitetty jo aikaa sitten? Eihän vaan kyse ole ollut
tarkoituksellisesta kuvien "väärään paikkaan asettamisesta" -
dramaattinen välirikko?
Olen usein ajatellut, että olisi
mukavaa, jos ihmiset kirjoittaisivat kirjan kansilehdelle nimensä ja
vuosiluvun ennen kuin laittavat sen edelleen kiertoon. Kirja voisi näin
tarinansa lisäksi kantaa toisenkinlaista historiaa. Tällä kertaa
lukijaloki tuli kuvamuodossa. Kiitos, Half Price Books.
torstai, 2. maaliskuu 2006
Kommentit