Kävimme äsken miehen kanssa oikein kunnon hikilenkillä, pitkästä aikaa. Lähdimme heti kun olimme saaneet silmät kunnolla auki, mikä ei ole paljon sanottu; tänään nukutti kovin pitkään... Aika lämmin oli jo siis, mutta ihan päivän kuumin aika sentään vältettiin. Kuumimmille tunneille olemme tällä keskipäivän urheilusessiollamme kätevästi lunastaneet hyvän omatunnon loikoilla altaalla ja ottaa erityisen rennosti.

Sporttilaseilla ja käsipainoilla (minä) überreippaasti varustautuneina suunnistimme parin tontin päässä talomme takana sijaitsevalle, ulkoilureitiksi suunnitellulle "bulevardille", jossa tekolampia ympäröivät istutetut puut (myös mäntyjä!), kukkapenkit ja kapea kävely/juoksurata. Ei ihan ideaalein mahdollinen urheilupaikka, mutta usein käyttämäämme trailiin verrattuna sillä on yksi verraton etu: voimme pinkaista suoraan ovesta ulos ilman autoa. Välillä riepoo ihan suunnattomasti, että voidakseen urheilla/ reippailla/ ulkoilla täytyy ensin lastautua autoon ja hurruutella sitten mailikaupalla ennen kuin pääsee itse asiaan. Se on ihan ok, jos puhutaan vaikkapa laskettelusta, mutta minusta hyvässä asuinpaikassa pääsisi vähintään kävelemään/ juoksemaan/ pyöräilemään/ rullaluistelemaan suoraan kotiovelta.

Tällä kertaa pysyttelimme kuitenkin omassa naapurustossamme. Tarkailimme hikoilun lomassa, josko niitä sinilupiineja olisi viimeinkin ilmaantunut pientareille mutta eipä näkynyt. Sen sijaan pientä vaalenpunaista kukkaa oli joka paikassa, missä luonto oli saanut toimia omana puutarhurinaan. Kurjet tepastelivat vedenrajassa arvokkaina ja meistä välittämättä, kun taas sorsanmokomat käyttäytyivät sorsamaisen epäarvokkaasti: kvaakkuivat ja räpiköivät lammikoissa ilman mitään rotia. Myöskin meistä välittämättä. Reittimme kulki Exxonin pääkonttorin ohi, ja muistelimme parin vuoden takaisia, suomalaisiin uutisiinkin päätyneitä videonpätkiä luonnonsujelijoiden Exxonin vastaisesta mielenosoituksesta, jonka puitteissa eräs tiikeriasuinen protestoija oli jotenkin päässyt heilumaan kyseisen rakennuksen katolle. Miten, sitä ei voida tajuta - pääkonttori on erittäin hyvin suojattu, aidattu ja vartioitu.

Nähtiinpä lenkin varrella myös kuollut, kirjava lintu. Tollanen hieno, pahoitteli mies. Olikohan sillä lintunuha? huolehdin minä.

Nyt altaalle.