Kävimme äsken miehen kanssa oikein kunnon hikilenkillä, pitkästä aikaa.
Lähdimme heti kun olimme saaneet silmät kunnolla auki, mikä ei ole
paljon sanottu; tänään nukutti kovin pitkään... Aika lämmin oli jo
siis, mutta ihan päivän kuumin aika sentään vältettiin. Kuumimmille
tunneille olemme tällä keskipäivän urheilusessiollamme kätevästi
lunastaneet hyvän omatunnon loikoilla altaalla ja ottaa erityisen
rennosti.
Sporttilaseilla ja käsipainoilla (minä) überreippaasti varustautuneina
suunnistimme parin tontin päässä talomme takana sijaitsevalle,
ulkoilureitiksi suunnitellulle "bulevardille", jossa tekolampia
ympäröivät istutetut puut (myös mäntyjä!), kukkapenkit ja kapea
kävely/juoksurata. Ei ihan ideaalein mahdollinen urheilupaikka, mutta usein käyttämäämme trailiin
verrattuna sillä on yksi verraton etu: voimme pinkaista suoraan ovesta
ulos ilman autoa. Välillä riepoo ihan suunnattomasti, että voidakseen
urheilla/ reippailla/ ulkoilla täytyy ensin lastautua autoon ja
hurruutella sitten mailikaupalla ennen kuin pääsee itse asiaan. Se on
ihan ok, jos puhutaan vaikkapa laskettelusta, mutta minusta hyvässä
asuinpaikassa pääsisi vähintään kävelemään/ juoksemaan/ pyöräilemään/
rullaluistelemaan suoraan kotiovelta.
Tällä kertaa pysyttelimme kuitenkin omassa naapurustossamme. Tarkailimme hikoilun lomassa, josko niitä sinilupiineja olisi viimeinkin
ilmaantunut pientareille mutta eipä näkynyt. Sen sijaan pientä
vaalenpunaista kukkaa oli joka paikassa, missä luonto oli saanut toimia
omana puutarhurinaan. Kurjet tepastelivat vedenrajassa arvokkaina ja
meistä välittämättä, kun taas sorsanmokomat käyttäytyivät sorsamaisen
epäarvokkaasti: kvaakkuivat ja räpiköivät lammikoissa ilman mitään
rotia. Myöskin meistä välittämättä. Reittimme kulki Exxonin
pääkonttorin ohi, ja muistelimme parin vuoden takaisia, suomalaisiin
uutisiinkin päätyneitä videonpätkiä luonnonsujelijoiden Exxonin
vastaisesta mielenosoituksesta, jonka puitteissa eräs tiikeriasuinen
protestoija oli jotenkin päässyt heilumaan kyseisen rakennuksen
katolle. Miten, sitä ei voida tajuta - pääkonttori on erittäin hyvin
suojattu, aidattu ja vartioitu.
Nähtiinpä lenkin varrella myös kuollut, kirjava lintu. Tollanen hieno, pahoitteli mies. Olikohan sillä lintunuha? huolehdin minä.
Nyt altaalle.
lauantai, 22. huhtikuu 2006
Kommentit