Tuuletus, tuuletus! Verokarhu on taas ruokittu ja hukutettu paperiin
tämän vuoden osalta. Juhlintaan se oikeuttaa siksi, että
veroilmoituksen täyttäminen, tai nykyään siis veroehdotuksen
korjaaminen, on vihoviimeistä hommaa. Tämä ruikutus ei perustu siihen,
että omat tuloni, omistukseni ja lainani olisivat niin moninaisia ja
laaja-alaisia, että varsinaista työsarkaa olisi kovinkaan kummoisesti.
Veroilmoitusahdistuksen aiheuttaa yksinkertaisesti se kaikenmaailman
kuittien, lippujen ja lappujen esiin kaivelu, tihrustaminen ja
siirtäminen oikeille lomakkeille. Ja kun vielä kaikki muutkin aina
valittavat veroasioistaan, oikeutus turhalle ruikutukselle on helppo
hakea tästäkin konsensuksesta.
Itkulta ja hampaidenkiristelyltä ei siis säästytty tänäkään vuonna. Kun
niitä hiton papereita ei taaskaan löytynyt mistään. Olen muuten
halutessani melko organisoitunut ihminen, mutta toinen puoleni, se
säätäjä ja hermostuja, ottaa välillä vallan ja sabotoi tehokkaasti
kaiken järjestäytyneen toiminnan. Lopulta paperit löytyivät viimeiseen
arkkiin juuri sieltä, minne olin ne asianmukaisesti ja siististi
arkistoinutkin. Ja josta olin jo kahteen kertaan etsinyt, mutta
ilmeisesti väärässä mielentilassa. Oppiikohan sitä joskus?
Postissa minua palveli ystävällisesti erittäin miellyttävä vanhempi
mies, pc-kielellä afroamerikkalainen. Hän pahoitteli, kun joutui
veloittamaan minulta vielä oikein maksuakin näiden ikävien veropaperien
perillesaattamisesta (veroasia kävi ilmi, kun mies tutkaili kuoreni
valmiiksipainettua osoitetta kovin tarkkaan ja pyysi käännöstä).
Erityisen vilkas keskustelu kehkeytyi kuplamuovikuorista, joiden
tullilappuihin olin kirjoittanut "music CD". Mitä musiikkia? Mahtaa
olla loistavaa kun sitä kannattaa sinne Suomeen asti lähettää? Ai
veljen tuottama levy? Aika monipuolinen veli - lastenmusiikkia ja
reggaeta! Onko veli käynyt Jamaikalla? On se kivaa kun nuoriso
matkustaa. Voisinko ensi kerralla tuoda levyt avoimessa kuoressa, jotta
voitaisiin ennen sinetöimistä kuunnella? Commercial potential on ehdottomasti arvioitava!
Lopuksi vielä vähän kiisteltiin siitä, kuinka monta postimerkkiä minun
kannattaisi mukaani ostaa. Koska olin kasannut tiskille jo kotimaan
postin perusmerkkejä Texas chili- ja Disney-aiheisina, virkailija oli
lempeästi sitä mieltä, ettei minun ehkä enää kannattaisi ostaa 84
centin Euroopan-merkkejä kokonaista vihkoa eli kahtakymmentä. Jos
ottaisin vain puolet? Voitin lopulta väittelyn lupaamalla, että
kirjoittaisin kirjeiden lisäksi erityisen paljon kortteja lähiaikoina.
Tämä sai kaikki varsin hyvälle tuulelle; ennen lähtöä mukaani
sujautettiin vielä kovitettu global priority mail-kuori ihan kaupan päälle. Vastaisuuden varalle!
Lauleskellen menin siis rokotettavaksi. Hyvä niin, sillä toinen piikki
aiheutti olkavarressani aivan järjettömiä nykimisrefleksejä, ja lihas
nytkähteli niin hallitsemattomasti ja monta kertaa, että hoitajan neula
jäi hetkeksi jumiin. Hohhoijaa. Sen pois vetäminen sattui oikeasti ihan
perkeleesti! Hoitaja sanoi lähtiessäni, että on varmaan tosi kipeä
käsivarsi, mutta onneksi sinulla on noin hieno laukku. Kiitos Calvin
Klein, tulevaisuutenne on terveydenhoitosektorilla.
Aurinko kuitenkin paistaa ja Franz Ferdinand soi.
You can run to the statue with the dictionary
Climb to her fingernails and leap
Yeah, take an atmospheric
Leap and let the jet stream set you down
I could be there when you land
I could be there when you land
I could be there when you land
torstai, 27. huhtikuu 2006
Kommentit