Tuuletus, tuuletus! Verokarhu on taas ruokittu ja hukutettu paperiin tämän vuoden osalta. Juhlintaan se oikeuttaa siksi, että veroilmoituksen täyttäminen, tai nykyään siis veroehdotuksen korjaaminen, on vihoviimeistä hommaa. Tämä ruikutus ei perustu siihen, että omat tuloni, omistukseni ja lainani olisivat niin moninaisia ja laaja-alaisia, että varsinaista työsarkaa olisi kovinkaan kummoisesti. Veroilmoitusahdistuksen aiheuttaa yksinkertaisesti se kaikenmaailman kuittien, lippujen ja lappujen esiin kaivelu, tihrustaminen ja siirtäminen oikeille lomakkeille. Ja kun vielä kaikki muutkin aina valittavat veroasioistaan, oikeutus turhalle ruikutukselle on helppo hakea tästäkin konsensuksesta.

Itkulta ja hampaidenkiristelyltä ei siis säästytty tänäkään vuonna. Kun niitä hiton papereita ei taaskaan löytynyt mistään. Olen muuten halutessani melko organisoitunut ihminen, mutta toinen puoleni, se säätäjä ja hermostuja, ottaa välillä vallan ja sabotoi tehokkaasti kaiken järjestäytyneen toiminnan. Lopulta paperit löytyivät viimeiseen arkkiin juuri sieltä, minne olin ne asianmukaisesti ja siististi arkistoinutkin. Ja josta olin jo kahteen kertaan etsinyt, mutta ilmeisesti väärässä mielentilassa. Oppiikohan sitä joskus?

Postissa minua palveli ystävällisesti erittäin miellyttävä vanhempi mies, pc-kielellä afroamerikkalainen. Hän pahoitteli, kun joutui veloittamaan minulta vielä oikein maksuakin näiden ikävien veropaperien perillesaattamisesta (veroasia kävi ilmi, kun mies tutkaili kuoreni valmiiksipainettua osoitetta kovin tarkkaan ja pyysi käännöstä). Erityisen vilkas keskustelu kehkeytyi kuplamuovikuorista, joiden tullilappuihin olin kirjoittanut "music CD". Mitä musiikkia? Mahtaa olla loistavaa kun sitä kannattaa sinne Suomeen asti lähettää? Ai veljen tuottama levy? Aika monipuolinen veli - lastenmusiikkia ja reggaeta! Onko veli käynyt Jamaikalla? On se kivaa kun nuoriso matkustaa. Voisinko ensi kerralla tuoda levyt avoimessa kuoressa, jotta voitaisiin ennen sinetöimistä kuunnella? Commercial potential on ehdottomasti arvioitava!

Lopuksi vielä vähän kiisteltiin siitä, kuinka monta postimerkkiä minun kannattaisi mukaani ostaa. Koska olin kasannut tiskille jo kotimaan postin perusmerkkejä Texas chili- ja Disney-aiheisina, virkailija oli lempeästi sitä mieltä, ettei minun ehkä enää kannattaisi ostaa 84 centin Euroopan-merkkejä kokonaista vihkoa eli kahtakymmentä. Jos ottaisin vain puolet? Voitin lopulta väittelyn lupaamalla, että kirjoittaisin kirjeiden lisäksi erityisen paljon kortteja lähiaikoina. Tämä sai kaikki varsin hyvälle tuulelle; ennen lähtöä mukaani sujautettiin vielä kovitettu  global priority mail-kuori ihan kaupan päälle. Vastaisuuden varalle!

Lauleskellen menin siis rokotettavaksi. Hyvä niin, sillä toinen piikki aiheutti olkavarressani aivan järjettömiä nykimisrefleksejä, ja lihas nytkähteli niin hallitsemattomasti ja monta kertaa, että hoitajan neula jäi hetkeksi jumiin. Hohhoijaa. Sen pois vetäminen sattui oikeasti ihan perkeleesti! Hoitaja sanoi lähtiessäni, että on varmaan tosi kipeä käsivarsi, mutta onneksi sinulla on noin hieno laukku. Kiitos Calvin Klein, tulevaisuutenne on terveydenhoitosektorilla.

Aurinko kuitenkin paistaa ja Franz Ferdinand soi.
 
You can run to the statue with the dictionary
Climb to her fingernails and leap
Yeah, take an atmospheric
Leap and let the jet stream set you down

I could be there when you land
I could be there when you land
I could be there when you land