Olipas hirveä yö. Näin aamuyhdeltätoista tuntuu aivan kuin kello olisi
vasta neljä, ja niinhän se suhteessa onnistuneeseen nukkumiseen
suunnilleen onkin.
Ulkona on ollut aika mukavan lämmin, ja mies olikin illalla ajatellut,
että nyt eletään sitä ihanaa vuodenaikaa jolloin yöilmastoinnin voi
kerrankin hoitaa ikkunan kautta - ei tule kylmä tai kuuma. Ilmastointi
oli siis kytketty pois päältä ja sen sijaan kaihtimet läpättivät
ikkunan hyönteisverkkoa vasten kun kevyt ilmavirta puhalsi makuuhuoneen
akkunasta.
Ikävää vaan, ettei se ilmavirta ollut viileästä kuullutkaan.
Ensin oli kuuma. Sitten olin vähän liian hereillä, koska oli niin
kuuma. Sitten kaihdinten ääni alkoi häiritä. Havahduin vielä
tuskallisemmin siihen, kuinka kuuma oli. Sitten aamuyönvirkku naapuri
piti huolta äänimaailman varioimisesta. Parvekkeen ovi aukeaa, suhinaa
ja kolistelua, ovi sulkeutuu. Ja sama uudelleen parinkymmenen minuutin
välein. Nämä äänet eivät tietenkään haittaa ollenkaan silloin, kun uni
muutenkin maistuu. Yritin lukea kirjaa. Hikoilin. En millään jaksanut
nousta, avata kaihtimia, sulkea ikkunaa, sulkea kaihtimia ja käynnistää
ilmastointia. Mies nukkui tyytyväisenä ilman peittoa.
Viiden aikaan sain palautetta: Miksi valo on päällä?
Koska on niin vaikeaa, ja kuuma, ja kaihtimet metelöivät. Helppohan se
on supernukkujan arvostella toista, kärsivää. Puhisin vähän aikaa ja
sammutin sitten valon. Nukahdin.
Aamulla nukuttiin molemmat pommiin.
tiistai, 11. huhtikuu 2006
Kommentit