Välillä on niin tällaista.

Kaikki on hankalaa ja sanonko mistä.

Heräsin aamulla kamalaan hajuun. Niinpä, olin laiminlyönyt roskiksen viemistä pari päivää kun se kerran on ollut vain puolityhjä (mies on poissa ja kuluttajia on siis vain yksi). Jossain vaiheessa yötä, ilmeisesti aamuyöstä sillä myrsky valvotti minua pikkutunneille asti, roskahierarkian keskikerroksessa asutelleet lampaanjämät olivat terhakkaasti siirtyneet seuraavaan olomuotoonsa. Yökkien alkoi siis aamu, kun kiidätin pussia käytävässä silmät vielä puolitangossa. Sainpahan kerrankin itsekin ulkoilla pyjamanhousuissa.

Sen jälkeen alkoi kaikenkattava sähläys, joka ei ole helpottanut päivän edetessä. Kupit luiskahtelevat käsistä, roskat eivät osu uuteen pussiin, kalenteri putoaa jääkaapin ovesta joka avauksella, kompuroin kenkiin ja omiin jalkoihini, lepakkotuolin päällys ei asetu takaisin paikalleen, tiskaaminen on hasardia puuhaa.

Tätä kirjoittaessani tajusin, että aamulla reippaasti koneeseen heitetyt pyykit ovat muhineet siellä koko päivän. Eivät tosiin ekaa kertaa. Kone uudestaan päälle.

Ystävällinen naapuri on hakenut meille tukkukaupasta tilaamamme kivennäisvedet jo pari päivää sitten, mutta en ole vieläkään hakenut lavaa. Tänään välttelin puheluita, koska epäilin että päivän track recordilla on parempi pysytellä sisällä.

Havaitsin eilen, että viime viikolla lupaamani lastenlevyt nököttävät edelleenkin hyllyn reunalla. Välillä olivat hukassa itse levyt, välillä osoitteet (jep, nyt on todella aika siirtää tiedot ryppyisiltä lappusilta elektroniseen muotoon). Tein itselleni lupauksia rentoon texmex-tyyliin: mañana, mañana. No, ainakaan ihan oikeana "huomisena" en postireissua kuitenkaan saanut tehtyä (vrt.edellinen kohta), onneksi ilmaus tarkoittaa paljon muutakin. Pian, rakkaat, lupaan!

Pääsiäiskukat nuupahtelevat maljakoissaan. Voisivat varmaankin huomattavasti paremmin, jos olisin vaihtanut niiden vedet edes kerran. Huonoimmin näyttävät voivan alunperin niin ylväät gladiolukset. Heitän ne pois. Huomenna.

Lista jatkuu ja jatkuu... mutta tajusitte varmaan jo pointin. Ei ole tänään helppoa, ei ole talossa ahkera-Annaa. On sähläri, on unohtelija, on säätäjä ja rikkoja. On laiskuri ja kiukuttelija. On varsinainen tuhmuri.

Ärrinmurrin.