Eilen oli ennätyksellisen vilkas kansainvälisen viestiliikenteen päivä. Aamu alkoi leijonamiehistön latteaan esitykseen turhautuneen ystävän tekstiviestillä, ja jääkiekkopohdintaa/irvailua/ahdistusta vastaanotettiin sitten pitkin päivää muutenkin. Sanomattakin on kai selvää, että varsinainen viestihuippu oli kuitenkin vasta edessä - iltapäivän euroviisuhuumainen piipitys ja klingailu oli ohjelmanumero aivan itsessään. Helsinki oli kovin aktiivinen mutta viestejä tuli monesta muustakin suunnasta. Kauimmaiset, mukavan sarkastiset Lordi-onnittelut tulivat englantilaiselta ystävältä tekstiviestitse Uudesta-Seelannista, päivän hauskimmasta yhteydenotosta vastasi puolestaan drink-and-type -kaavaa toteuttanut norjalainen ystäväni, joka meilasi reaaliaikaisia onnitteluja tanskalaisista bileistä. Tunnelma oli kuulemma katossa, koska "kaikki tanskalaiset ja yksi norjalainen" olivat Suomen puolella ja jippiaijeee ja hulabaloo, ehkä peräti hallelujah! Puhelinnumeroa ei ollut kovassa onnittelukiireessä löytynyt, mutta onneksi jokaisessa pohjoismaalaisessa kodissa on tietokone ja verkkoyhteys - ja näin tulimme yllättäen päässeeksi mukaan niihinkin bileisiin.

Kiitos kaikille muillekin informaatio- ja viihdytystalkoisiin osallistuneille!

Muutenkin oli hauska päivä; kuten eilisestä postauksestani kävikin ilmi, retkeilimme läheiseen Grapevinen kaupunkiin Main Street Festivalia ihmettelemään. Eihän tällaisilla juhlilla juuri mitään oikeasti tapahdu, päätarkoitus tuntuu olevan syöminen, juominen ja puolivillaisten bändien kuunteleminen. Valtavan alueen olivat silti taas jollain ilveellä saaneet täytettyä, ja olihan sitä viritystä poniratsastuksesta Hummer-esittelyjen kautta rihkamamyyntikojuihin, karuselliin ja jazzerciseen. Tuon viimeisen järkevyyttä kyllä vähän kyseenalaistin 35 asteen helteessä, ja yleisön osanotto olikin paikallisessa mittakaavassa harvinaisen vähäistä.

Siistein (ja käsittämättömin) puuhailupiste oli kuitenkin snow tubing -mäki. Emme olleet uskoa silmiämme mutta niin vain hikisen teksasilaiskaupungin pääkadun kylkeen oli pystytetty lumella päällystetty mäki, jota vekarat saivat sitten laskea renkailla. Ilmeistä ja valkoisen materian ihmettelevästä koskettelusta oli pääteltävissä, että lumikokemus oli monelle hyvinkin ihkaensimmäinen. Minäkin olisin heti halunnut laskemaan - onhan sitä joskus hiihdelty keväthangilla melkein t-paidassa kun aurinko oikein sopivasti ottaa, mutta kesäkelien mäenlasku on jotain ihan uutta. Valitettavasti aktivitetti vaikutti liian selkeästi lapsille suunnatulta, jotta olisimme kehdanneet mennä laajentamaan kokemuspiiriämme.

Hauskana yksityiskohtana täytyy vielä kertoa ensi kertaa päällä olleen kotirouvamekon saavuttamasta ennennäkemättömästä suosiosta. Historiallisen näytelmäkipaleen pyssymiehet tiedustelivat useampaankin kertaan voisivatko ampua aviomieheni; lupaa ei kuitenkaan herunut. Kettle Korn-kojun vanhempi mies puolestaan vinkkasi minut lähemmäksi kommentoidakseen asuani: Young lady, may I tell you how great you look? I have see a few hundred people today and none of them were wearing a dress. You look very, very nice. And sir (viitaten mieheen), this is a compliment to you too!

Grapevinestä ajettiin vielä Southlakeen myöhäiselle lounaalle. Kaupungin Town Centeriä on viimeisen vuoden aikana kehitetty todella paljon ja sinne on myös ilmaantunut varsin mainio italialainen ravintola. Saimme mahtavan pöydän pation reunalla sijaitsevasta cabanasta, jossa ulkoilmasta teki miellyttävämpää paitsi varjo myös kattotuuletin ja kevyesti tuulessa heilahtelevat verhot. Very, very nice.

Tänään onkin ohjelmassa sitten aivan muunlaista toimintaa. Dallasissa koko ikänsä asunut naapuri on luvannut lähteä kanssamme kaupungin ulkopuolelle katsastamaan, josko löytäisimme villikukkia jostain. Bluebonnet-kausihan jäi tänä vuonna laihaksi ja jonnekin kedolle olisi päästävä. Nyt alkavat muutenkin olla käsillä viimeiset mahdollisuudet löytää yhtään elinvoimaisempia luonnonkukkameriä - pikku hiljaa Pohjois-Texasin kesäinen kuivuus ja kuumuus alkavat kehittää keltaista vihreän sijaan, kuivaa vehreän tilalle. Saa nähdä löydämmekö yhtikäs mitään - tieteellisen taustatutkimuksen sijaan olen pakannut picnic-eväät ja suunnistus tullaan hoitamaan intuitiolla. Retkelle on silti aina kivaa lähteä!