Olipahan taas yö, kunnon kevättunnelmissa mennään! Heräsin neljän aikaan siihen, että tuntui kuin infernaalinen jytinä ja tärinä murentaisivat talomme pala palalta maan tasalle. Tiukkaan suljetuista kaihtimista huolimatta makuuhuone rävähti muutaman sekunnin välein valkoiseksi, kun salamat välkähtelivät öisellä taivaalla ilman mitään kunnioitusta nukkujaa kohtaan. Tyypilliseen tapaan myrsky liikkui todella nopeasti ja pahinta sotatunnelmaa kesti vain muutaman minuutin; se kuitenkin riitti minun uneni tuhoamiseen. Työmatkalta palannut mies käänsi vain tyytyväisenä kylkeä ja mutisi että "ei kannata kulta pelätä". No ei minua oikeastaan pelottanutkaan muu kuin aamukiukkuisuus huonosti nukutun yön jälkeen (toteutui).

Työrintamalla on ollut viime aikoina liian hiljaista, joten lainasin eilen käsipariani ja aivojani (jälkimmäistä vähemmässä määrin) kauppakamarille. Olivat muuttaneet kuuluisien mustangien viereen; kuvaa en viitsinyt ottaa, koska vesisuihkut olivat pesun takia poissa päältä, joten veistosta voi halutessaan ihailla täällä. Jostain kielijutuista oli alunperin ollut epämääräisesti puhetta, mutta kuten olin arvannutkin, päivä meni lähinnä organisointihommissa, ystävyyskaupunkipapereita lajitellen, järkeistäen, karsien... Nyt olenkin all organized out ja tarvitsisin puolestani tänne kotiin jonkun vapaaehtoisen järjestelemään vaatehuonettani, jonka tunnelmaa voi lähinnä kuvailla sanaparilla ground zero.

Tänään on kuitenkin mahtavan ihanaa koska:
  • mies on taas kotona
  • sain erään epämiellyttävän työvelvollisuuden hoidettua alta pois
  • ilma tuoksuu myrskyn jälkeen raikkaalta ja kerrankin on helppo hengittää
  • viikonloppu alkaa aivan juuri
  • Cinco de Mayo lupailee lähipäiviksi meksikolaistyyppistä fiestailua
  • on toukokuu, toivoa täynnä!