En kai usko tällaiseen mutta onpahan tänään silti varsinainen kolmastoista päivä. Ärrimurria riepoo.

Jaa mitä nyt taas? No selkeä universumin suurten liikkeiden ja päivittäisten pikkuasioiden salaliittoutuma Annan henkeä ja olemusta vastaan! Evidenssiähän riittää:

  1. Uusi työprojekti ei liiku sopimusteknisistä syistä. Huolestuttavia kysymyksiä: Tuleeko tästä mitään? Jos tästä tulee jotain, riittääkö aika? Ja kuinka monta viikkoa voi olla nukkumatta? Pyörin tyhjänpanttina ja ihmettelen.
  2. Pyykit olivat jälleen kerran unohtuneet koneeseen. Lisää tylsiä hommia ja vahvistusta sille, että kotirouvuus nyt ei ainakaan sovi minulle.
  3. Tietokone alkaa pikku hiljaa olla vanharouva - kovin hitaasti liikkuu vaikka muuten täysissä sielun ja ruumiin voimissa ilmeisesti onkin. Tai lienenkö kuormittanut raukkaa liikaa. Ihan sama, mutta on minulla parempaakin tekemistä kuin odotella Tuliketun aukeamista.
  4. Puhelimet ovat sanoneet sopimuksensa irti, samaan aikaan. Kännykkä sammuttaa itsensä heti kun silmä välttää; se olisi vaihdettu uuteen aikoja sitten mutta kun piti tietenkin saada juuri tietynlainen luuri niin tässähän edelleenkin kärvistellään. Miksen voinut ostaa kyseistä puhelinta hiukan kalliimmalla Euroopasta? Ihan uusi kotipuhelin puolestaan alkoi kikkailla jo viime viikolla mutta on nyt lakannut edes teeskentelemästä yhteistyöhalukkuutta. Miten voi puhelimesta hajota samaan aikaan a) näytön tekstit b) soittoääni c) kuuluva linja?? Yritä siinä sitten kytätä milloin puhelin vilkkuu, sen se nimittäin edelleen suvaitsee tehdä. Informaatioyhteiskunta my ass.
  5. Mies ilmoitti aamupäivän ratoksi joutuvansa lähtemään yllättäen työmatkalle tänään. Siis jo on ahne ja vaativa työnantaja, minusta samana päivänä ilmoitettavat reissut pitäisi lailla ja raipparangaistuksella kieltää (kutsuttakoon sitä lakia vaikka Annan laiksi). Suunnittele tässä nyt sitten yhtään mitään yhteistä. Eikä se nyt muuten niin paha, mutta kun mies lähtee sitten loppuviikosta Suomeen yli viikoksi ja täällä saa joka tapauksessa kökkiä yksinään ihan tarpeeksi ja näköjään vielä ilman töitä - nelikirjaimisia vieraan kielen sanoja tipahtelee kotiinjääjän suusta huomattavasti tavallista herkemmin. Ei kylläkään mieheen kohdistuen - universumihan se tässä myrkkynuolia viskelee. Kännykkäyhtiön suosiollisella avustuksella.
  6. Huomasin tänään, etten usko enää jeeppiin, entiseen luottoystävääni. Se pahalainen meni kenkkuilemaan viikonloppuna ensimmäistä kertaa ja korjattiin kokiksella ja uudella akulla, mutta suhteemme on ehkä ikuisiksi ajoiksi pilalla - täällä uhrejaan väijyvien kidnappaajien ja murhamiesten sekä infernaalisen aavikkohellekuoleman luvatussa maassa kun auton pitää pelata just eikä melkein. Nyt Liberty on lainsuojaton ja kuskin olo orpo.
  7. Kesken oleva Yann Martelin novellikokoelma on teennäinen ja ontto. Katson telkkaria.
  8. Ulkona on ihan naurettavan kuuma ja tänään ilmassa lisäksi kummallinen "usvakerros" - olkoon mitä on mutta minä näen vain saastepilviä enkä halua hengittää. Meteorologikin sanoo, että ilmanlaatu on huono, mutta lohdutteleepi kuitenkin samalla kertomalla, että tänään on pari astetta viileämpi kuin eilen. Jee jee, enpäs huomannut.
  9. Kuka helvetti täällä on käynyt sotkemassa?
Ja ihan varmuuden vuoksi: Kyllä, tiedän, pienet on murheet, elämä on suhteellista, kyllä se siitä, yada yada.

Ei vaan lohduta juuri nyt.