Ihmeteltiin eilen miehen kanssa nukkumaan mennessä mistäköhän vuorokausirytmiemme jatkuva erilaisuus mahtaa johtua. Mies nousee aikaisin aamulla töihin ja on siis illalla kovin väsynyt, minä taas voin tehdä omat aikatauluni, nukun aamulla pidempään ja yöllä sitten kukututtaa. Sama meininki myös vapaa-aamuina - viikonloppuna herätessäni mies on hillunut pystyssä jo pari tuntia. Silloin taas kun itse olin sellaisessa rytmissä, että silmät rävähtivät automaattisesti auki puoli kuuden aikaan aamulla, viikonloppuisinkin, mies saattoi helposti uinailla puoleen päivään vapaapäivinään. Miehelle nukkuminen on muutenkin erittäin luonteva olotila, paitsi ilmeisesti silloin kun minua oikein aamulla väsyttää. Silloin mies on pirteä! Elämäntilanne ja perusaikataulut selittävät kyllä ainakin meikäläisen rytminvaihdokset ihan luontevasti, mutta miksi aina ollaan ihan eri unisfääreissä?

tn_7464.gifMies esitti parhaana teorianaan, että jonkun täytyy olla aina valppaana ja pitää huolta yleisestä järjestyksestä ja elämänvalvonnasta. Niinpä väsyneempi nukkuu ja toisen sisäinen monitori herättää järkkärin hommiin. Linjattuaan teoriansa ja sen perusteet mies antoi silmiensä lupsahtaa kiinni ja sen jälkeen siltä suunnalta kuuluikin vain epämääräistä äännähtelyä, josta noin puolet oli suomea, 40 % englantia ja loput jotain minulle tuntematonta unimurretta. Ymmärsin yskän ja jäin pitämään taloa pystyssä.

Kulmahuoneistossa on kaikki hyvin: aina joku valvoo.