Koska minulla ei ole parempaakaan tekemistä - tai oikeastaan juuri siksi, että minulla on huomattavastikin paljon kiireellisempää, tärkeämpää, parempaa hommaa asialistallani - laitanpa tähän tällaisen löytämäni kirjahöpsöttelyn. Tuikitärkeää ja arvokasta ajatustenvaihtoa tämä bloggaaminen!

Since my early teens I've associated everything to do with college, the "academic life", with certain images borne toward me, I suppose, from the TV screen, in particular from the films of the 1930s they used to broadcast relentlessly when I was a boy, and especially from a single scene: Fresh-faced young people come in from an autumn night to stand around the fireplace in the home of a beloved professor. I am with Strika and we are pulling the girl, pulling until her leg is cracking, but she is not letting go. It seemed churlish not to go. "No, but I'll be happy to make a fresh pot." I knew since I was seven that you'd be mad if I told.

Tässä seuraamani ohjeet (huijasin itse sen verran, että viiden ensimmäisen sijaan otin ko. hyllystä viisi ensimmäistä englanninkielistä kirjaa, koska ensimmäinen kirja oikealta sattui olemaan englanninkielinen):

1573223565.01._AA240_SCLZZZZZZZ_.jpgOta hyllystäsi viisi kirjaa (oikeanpuoleiselta toiseksi ylimmältä hyllyltä, oikeasta reunasta) ja...

1. ... ota ensimmäisestä kirjasta ensimmäinen virke,
2. ... toisesta kirjasta sivun 50 viimeinen virke,
3. ... kolmannesta kirjasta toinen virke sivulta 100,
4. ... neljännestä kirjasta sivun 150 viimeinen virke ja
5. ... viidennestä koko kirjan viimeinen virke.
6. Tee virkkeistä jono.
7. Nimeä lähteesi.

Ja tässä kirjat:

1. Denis Johnson: The Name of the World
2. Uzodinma Iweala: Beasts of No Nation
3. Nick Hornby: Songbook
4. Kimberly Willis Holt: When Zachary Beaver Came to Town
5. Jessica Hendra: How to Cook Your Daughter

* * * * * *

Pikakelauksella vielä viimeiset lukemistot: Boydin Brazzaville Beach oli erinomainen, tosin ei Any Human Heartin veroinen. Langerin Crossing California (suom. California Avenue) oli aivan loistava, suosittelen edelleen. Toinen kiintoisa amerikkalaisnuoruuden kuvaus on Michael Patrick MacDonaldin All Souls, joka kertoo käyhän valkoisen eteläbostonilaisperheen tositarinan ja kuvaa samalla desegregaatioyritysten karua todellisuutta köyhissä amerikkalaislähiöissä. Synkkää tekstiä mutta kiinnostava juttu. Huomasin myös, että minä olen mieltänyt Bostonin kokonaisuudessaan aivan erilaiseksi kaupungiksi - historia on kätevästi jättänyt väliin kulttuurikaupungin surkeampien osien tarinat. Segregaation purkamisen aikaankin Southien kaltaiset lähiöt oli ilmeisesti helppo dissata rasistisina häpeäpesäkkeinä, valkoisena roskaväkenä.

Suomen-tuliaiset ovat aika lailla koskemattomina vielä, mutta lukaisin sentään Kaari Utrion Pappilan neidot, joka on juuri sitä itseään: harmitonta romanttista hömppää, jonka kiinnostavinta antia on taustalla häilähtelevä kuvaus 1800-luvun Helsingistä. Elisabetinkadulta (Liisankatu) oli kuulemma kauhean pitkä matka Annankadulle! Harmittoman puolelle meni myös tämän jakson lasten/nuortenkirjaosuus - luin The Secret Gardenin, joka ei ollut menettänyt aivan kaikkea taikaansa. Kuten yleensäkin näissä vanhoissa lastenkirjoissa, joita on skidinä luettu käännöksinä, kirja tuntuu ihan erilaiselta alkuperäiskielellä kun arkipuhetta ei ole millään mieltänyt yhtään sellaiseksi kun se oikeasti on (Salaisessa puutarhassahan väännetään Yorkshiren murretta). Muuten kyllä harmittivat asiat, jotka on lapsena ohittanut tuosta vaan; miten sitä esimerkiksi vaan annettiin anteeksi isälle, joka oli käytännössä hylännyt pienen, sairaalloisen poikansa vuosikausiksi? "Surun murtamana" oleminen oli jotenkin niin romanttista, että sillä mandaatilla sai puuhailla etenkin tyttökirjoissa ihan mitä tahansa, kunhan loppukohtauksessa sitten teki täyskäännöksen ja vajosi väärinkohdellun lapsen anteeksiantavaisille käsivarsille. Aikuisena lukijana en ole yhtä armollinen. Armoa ei saa myöskään Yann Martelin täysin turha novellikokoelma The Facts Behind the Helsinki Roccamatios, joka suorastaan kaikui onttouttaan ja teennäisyyttään.