Viimeisen viikon elokuvasaldomme ei ole erityisen vaikuttava, tosin vika oli ehkä enemmänkin häthätäisissä valinnoissa kuin itse elokuvissa. Tarjontakaan ei kyllä näin kesällä päätä huimaa. Eurooppalaisia ja indie-elokuvia taas esitetään enimmäkseen muutamassa erityisessä teatterissa (Inwood, Angelika...), joihin ei tule lähdettyä ex tempore. Meistä on nimittäin usein kivaa vain pyörähtää läheisellä teatterilla katsomassa meneekö juuri nyt mitään. Pitänee ilmeisesti vähentää spontaaniutta ja tiukentaa seulaa tulevaisuudessa. Tai olla sitten ainakin marisematta.

Kansallispäivän sateen kunniaksi kävimme katsomassa ensimmäisen filmin, joka Hollywood Theaterissa päivällä meni. Elokuvaksi valikoitui siis The Devil Wears Prada, josta ei ole mitään erityisen julmaa sanottavaa. Ei tosin erityisen ystävällistäkään. Arvattiin leffa jo etukäteen harmittomaksi hupsutteluksi ja juuri sellainen se olikin. Pyöritettiin muotivaatteita, viljeltiin haute couture cameoita ja annetttiin lopussa pikku opetus. Huonomminkin sen olisi voinut tehdä. Tai yllätyksellisemmin. Meryl Streep oli sentään erinomaisen napakka inhottavana Miranda Priestleynä.

Surkeampaa sarjaa oli eilen illalla läpi-istumamme The Da Vinci Code. Kirja ei ehkä ollut mikään maailmankaikkeuden muistettavin merkkiteos, mutta ihan pikkunokkela ja luistava kumminkin. Samaa ei voi sanoa elokuvasta, joka oli huonosti roolitettu, juoneltaan epäuskottava (kyllä, jostain syystä paljon, paljon kirjaa epäuskottavampi), töksähtelevä ja kaikin puolin munaton. Parhaiten tämä tuli esille loppupuolella, kun alettiin tuplavarmistella, ettei kukaan suuttuisi elokuvasta liikaa. On kurjaa todistaa ihan turhia kohtauksia ja dialogeja, joista ei voi ajatella kuin että elokuvantekijöillä on mennyt pupu todella pahasti pöksyyn. Ei olisi kannattanut lähteä tähän aihepiiriin sitten ollenkaan. Ms. Tautou oli sentään tapansa mukaan kovin suloinen, sillä vain ei kovin pitkälle pötkitä.

photo_22_thumb.jpgViikon paras leffa katsottiinkin siis DVD:ltä. Elokuvapiireihin sijoittuva Kiss Kiss Bang Bang (arvosteluja täältä) marssittaa katsojan eteen liudan huijareita ja omituisia otuksia ja leikittelee samaan aikaan perinteisen kerronnan kustannuksella. Unohtumaton ei tämäkään elokuva tyylikkyydestään huolimatta ollut (itse asiassa jouduin tätä kirjoittaessani vähän miettimään mistä tarina kertoikaan), mutta kirvoitti sentään muutamat naurut ja jaksoi kiinnostaa loppuun asti. Voisin jopa suositella vuokraamaan, ehdottomasti viihde-elokuva paikallaan. The Devil Wears Pradankin voi kantaa kotiin lainaksi - kovassa kuumeessa ja muissa alentuneen aivotoiminnan tiloissa se on harmittomuudessaan ja arvattavuudessaan varmaankin just what the doctor ordered. DaVinci-koodin kohdalla en vaivautuisi missään olosuhteissa.

Hätä ei silti ole tämän näköinen. Trailerit paljastivat, että syksyllä on tulossa taas ihan kiinnostaviakin elokuvia. Ensimmäistä kertaa esimerkiksi kuulin, että Augusten Burroughsin omituisista ja synkeän kiehtovista (vaikkakin välillä pahoinvointikynnyksen ylittävistä) lapsuusmuisteloista Running with Scissors on tulossa samanniminen elokuva. Burroughsin liikuttavaa kirjaa voin suositella ihan heti, ei tosin sovi kovin herkkänahkaisille. Perusviihdettä ja loistavaa Johnny Deppiä on sen sijaan luvassa jo aivan pian, kun Pirates of the Caribbean-trilogian toinen osa The Dead Man's Chest ilmestyy teattereihin. Onhan trailerin  esittämissä fantasiahahmoissa vähän överiä Disney-meininkiä - miehen mukaan siksi, että niistä saadaan sitten helposti hyviä vuoristoratoja ja puistohoukuttimia muusta tuotteistuksesta puhumattakaan - mutta ainakin sarjan ensimmäinen osa oli hyvä esimerkki siitä, kuinka yksi mainio roolihahmo voi kantaa tietyntyyppistä elokuvaa yllättävän pitkälle, etenkin kun muu elokuva on samalla tasaisen tarkkaa peruslaatua. Eikä huonoa ole sekään, että näissä merirosvoseikkailuissa on huolehdittu myös silmänruoasta tasapuolisesti.

EDIT 23:43 CT
Hah, joku CNN:n elokuva-arvostelija oli juuri antanut uudelle Pirates-osalle arvosanan D! Makuasioista voi aina kiistellä, mutta ehkei silti mistään mestariteoksesta ole kyse ;) Odotuksissa oli siis suhteellisen asiallista perusviihdettä höystettynä säkenöivällä hulttio-Deppillä, mutta eipä ihan hirveän lupaavalta kuulosta senkään suhteen...