FIREWORKS_1_S.JPG Yhdysvaltain itsenäisyyspäivän juhlinta aloitettiin monessa Metroplexin kaupungissa jo eilen. Mekin istuimme Southlaken Town Centerin aukiolla ravintolan patiolla, nautimme laatupunaviiniä ja ihailimme valaistuvaa yötaivasta, jonne Southlaken kaupunki ampui näyttävää räiskettä pienen valtion puolustusbudjetin edestä. Onhan äänimaailmassakin jotain samaa... Mutta toden puhuakseni ilotulitus oli upea ja sitä oli lisäksi erityisen mukavaa seurata amerikkalaisten kanssa - hienoimpia tähdenlentoja ja värisateita seurasi aina hurrausta, taputusta ja yleistä riemuitsemista. Sellaista mukavaa, positiivista osallistumista ja iloitsemista, jonka aikana paitsi nautitaan esityksestä itse myös jaetaan sitä muiden paikallaolijoiden kanssa.

Kovasti harmittaa, ettei tullut kameraa mukaan. Jo matkalla nimittäin olisi ollut kuvauskohteita galore: moottoritieltä noustessa ramppien laidat ja penkereet alkoivat täyttyä tailgating-porukoista ja erilaisista117218.jpg tuoli-viltti-grilli-cooler-systeemeistä. Ja me olimme sentään liikkeellä pari tuntia ennen varsinaisen shown alkamista, pöytää kun ei voinut etukäteen varata. Ilmeisen tyytyväisinä ihmiset kuitenkin istuskelivat pienillä ruohokaistaleilla liikenteen porhaltaessa aivan vieressä - hyvä katselupaikka varmistettu, nyt hodaria naamaan! Sama meininki jatkui potenssiin sata kun lähestyimme Town Centeriä: parkkipaikat, aukiot, tienvierustat, pihat ja pientareet olivat tupaten täynnä porukoita valtavine ruoka- ja juoma-arsenaaleineen. Kunnon puiston puuttuessa ikään kuin siis muutetaan kaikki muut liikenevät alueet puistonkorvikkeeksi tai tehdään omasta autonperästä viihdekeskus. Mikäs siinä. Uskoisin silti, että tailgating-elämäntapaa on ihan mahdotonta todella ymmärtää, jos ei ole siihen syntynyt ja kasvanut....(Kuvassa naapurin organisoimaa pienimuotoista tailgating-etkoilua aiemmin tänä kesänä; kuvauskohteena muita osallistujia.)

05-12-2006-07:36:43:255-brio_review.jpg Me siis valitsimme (omasta näkökulmastamme) selvästi mukavamman vaihtoehdon, laitoimme nimet jonotuslistaan ja vietimme odotusajan mukavasti Brion mainiossa ulkobaarissa. Näin kuumaan ilmastoon baari on suunniteltu erinomaisesti: ei tarvitse kököttää sisällä jääkylmässä ilmastoinnissa, mutta toisaalta on katoksen alla ja tuulettimien viilentävässä vaikutuspiirissä. Hiukan hikistähän siellä silti toki oli, kun lämpöasteita tuohon aikaan illasta oli vielä selkeästi yli 30. Kaikkeen tottuu, meiltä tuo menee jo täysin rutiinilla. Joimme muutaman Kir Royalin, katselimme ihmisiä ja pääsimme patiopöytään nauttimaan illallista juuri ennen ilotulituksen alkua. Kun vielä seurakin oli sitä kaikkein parasta niin italialaistyyppinen ruoka ja amerikkalainen viihde maistuivat sitäkin paremmilta. Kerrassaan miellyttävän illan kruunasi vielä pullollinen shamppanjaa kotiparvekkeella sirkkojen sirittäessä ja suihkulähteen kohistessa sisäpihalla. Kyllä sitä viitsii tätäkin kansallispäivää juhlia, kun pikkaisen konseptia vääntää ja kääntää!

* * * * *

Oikea juhlapäivähän on siis vasta tänään ja oman kaupungimme ilotulitus on vielä edessä. Hiukan on sää epävakaista, joten saa nähdä - mies pinkaisikin tuossa altaalle lueskelemaan nyt kun on vielä miellyttävän viileää (29 astetta) eikä sadekaan ole alkanut. Allaselämäähän tänään kai kuuluisikin viettää - ihmettelen, jos poolilla ei (sään salliessa) ole sankoin joukoin valtaisia ruokamääriä ahtavia paikallisia ja vähän muitakin. Grilli, laimea olut ja hikoilu kuuluvat ehdottomasti täkäläiseen itsenäisyyspäivään!

Mutta nyt - Happy 4th-toivotukset saattaisivat kaikua hiukkasen kuuroille korville, joten toivottelen siis ihan muuten vain mukavaa viikonjatkoa ja lähden löysäilemään miehen seuraan. Cheers!