Väsyväsyväsy... ehtinen kirjaa kaksi sivua ennen kuin silmät lupsahtavat kiinni. Alexandra Marininan dekkariputki on hujautettu eilen loppuun, ihan ok juttuja olivat vaikka juoni ja tyyli välillä horjahtelivatkin. Kolme niitä luin enkä nyt muista nimiä, yksi taisi olla Kaikella on hintansa. Niin kuin oli muuten tälläkin huvilla - viime yönä näin jotain kummaa murhaajaunta. Täällä pitäisi kuitenkin ainakin toistaiseksi olla tuplaturvallista, sillä ulkona valvoo SWAT-setä ihan joka yö. Tämä siksi, että automurtokirjoitukseni jälkeen murtauduttiin vielä kymmeneen muuhun autoon, rauhallisista lähiöeläjistä sukeutui kiukkuisia kansalaisaktivisteja ja yhtiö taipui maksamaan lisäansioita kaipaaville paikallispoliisin edustajille $40/ tunti.badge.jpg Toistaiseksi. Rent-a-cop olisi maksanut kympin, mutta "mistä niistä tietää kenet ne ampuu". Sanoi siis kotipoliisimme David (sattumoisin myös paikallispoliisin yövastaava). Undercover + off duty it is, then!

Seikkailkoot muut öisen Texasin kuumuudessa, minä kaivaudun miehen kainaloon lukemaan lupaavan paksua Seven Types of Ambiguity-romskua. Ja ihan kohta nukun.

P.S. Syytäkin on - tässä kirjoituksessa ei näköjään ole päätä eikä häntää. Sijoitettakoon se siis kategoriaan kieli ja kirjallisuus ihan vain siksi, että se on todiste ihmiskielen diskriminoimattomasta taipumisesta ihan mihin tahansa mölyyn.