Kotona ollaan taas ja tunnelma on hikinen. Eikä tässä ole kyse mistään kielikuvasta. DFW:n lentokentälle laskeuduttaessa lentäemäntä ilmoitti ulkolämpötilan olevan 105°F (40.5°C), lämpöindeksin kanssa 109°F. Näin ollen kaikkia matkustajia pyydettiin välittömästi laskeutumisen jälkeen vääntämään ilmastointilaitteet täysille ja ikkunapaikoilla istuneita vielä sulkemaan ikkunansuojukset, muuten kuulemma edes voimallisilla ilmastointipumpuilla ei saataisi kovin hyvää aikaan seuraavia matkustajia ajatellen. Tervetuloa vaan Texasiin.

Erästä onnetonta Unionin kenraalia lainaten: "If I owned Texas and Hell, I'd rent out Texas and live in Hell." Dude, I hear you.


Kontrasti oli siis aikamoisen raaka ihanan vilpakkaan Tofinoon, jossa päivän ylin pysytteli suurimman osan ajasta alle kahdesssakympissä. Nice. Kuvista olimmekin jo osanneet odottaa, että Tofinossa olisi kovin luonnonkaunista ja pienimuotoisen leppoisaa kalastajasatamatunnelmaa, mutta sen sijaan emme olleet ymmärtäneet pikkukylän olevan myös Kanadan ykkössurffimesta. Arvatkaa oliko kerrassaan rento ja mukava meininki! Ainoa harminaihe oli oikeastaan se joku hupsu, joka keksi viikonlopun kestävän vain kaksi päivää ja tällaisen pidennetynkin vain kolme ja puoli....

Matkapäiväkirjamerkintöjä tuli tehtyä yksi jos toinenkin ja puran ne tänne kun ehdin. Toivottavasti saan mukaan myös jonkinlaista kuvitusta. Etukäteen voin jo kertoa, että ryhävalaasta ei tullut oikein hyvää kuvaa mutta iso mustanruskea nisäkäs osui linssiin aika sopivasti!

P.S. Texasilaisnaapurini pyysi saattaa tietoonne, että hän paheksuu syvästi stereotypioita ylläpitävää ja vahvistavaa blogiulkoasuani. Duly noted and ignored.