Eilen käytiin tuikitavallisen tiistai-illan iloksi syömässä trendikkäästi japanilaisravintola Nobussa, joka on niin übercool, ettei paikan nettisivuiltakaan löydy muuta kuin kunkin ravintolan nimi ja puhelinnumero. Uptownin Crescent-hotellissa sijaitseva Nobu on yksi New Yorkin legendaarisen Nobun synnyttämistä tytärravintoloista ja löytyypä Nobuja tietenkin maailmaltakin.

Koko ajatus lähti vuosittain järjestettävistä ravintolaviikoista, joille osallistuessaan pääsee maistelemaan erilaisten ravintoloiden antimia edulliseen hintaan ja tulee samalla tukeneeksi kahta hyväntekeväisyysjärjestöä. Jokaisesta 35 taalan menusta irroitetaan järjestöille $7, joka on aika mukava summa kun tietää, kuinka paljon porukkaa ravintolaviikot yleensä keräävät. Homma kannattanee osallistuville ravintoloillekin, sillä yhteisön hyväksi toimivan yrityksen maineen lisäksi ne saavat varmasti houkuteltua ravintolaviikkovieraista ison osan tulemaan takaisinkin. Lisäksi hyväntekeväisyysmenua tarjotaan vain viikolla, joten viikonloppujen rahantahkoaminen ei häiriinny, ja väittäisin myös, että useimmat halvemman menun valitsevat asiakkaat jättävät kyllä ravintolaan vähän ylimääräisiäkin pennosia. Nobussa se ainakin on helppoa, kun drinkitkin maksavat reilusti yli $10.

154475.jpgTilana ja sisustukseltaan Nobu oli aika lailla odotuksieni mukainen. Sisään tullessa ohitettiin ensin baari, jonka matalat istuimet ja harkitun viileä tunnelma muistuttivat minua enemmänkin jostain viime aikojen huolella stailatuista helsinkiläisbaarista kuin yhdestäkään täkäläisittäin "hienosta" näyttäytymispaikasta. Valtava ja korkea ravintolasali oli jaettu hyvällä maulla osiin ohuista puunrungoista kootuilla väliseinäratkaisuilla, jotka jättivät tilan avoimeksi ja ilmavaksi mutta poistivat hallimaisuuden tunteen. Eläväpintaista puuta oli koristeena muutenkin; näyttävimpinä sisustuselementteinä huonetta hallitsivat koivunrungot, joista oli useaan kohtaan koottu uudet puut, joiden latvastoa markeerasivat erikoiset lautahäkkyrät. Se olikin oikeastaan ainoa minun silmääni särähtänyt sisustusratkaisu, muuten kaikki Nobussa oli esteettisesti erittäin miellyttävää, ruoka-annokset mukaan lukien. Illallisseuralaisemme ihailivat erityisesti pienistä mustista kivistä koottua keittiön ja tiskin seinää; se olikin kaunis.

Me söimme siis tällä kertaa kiinteän menun, vaikka listaa lukiessa tulikin vesi kielelle. Alkusalaatit olivat erinomaisia, samoin tilaamamme viini, jonka valintaan tarjoilija ei tosin osoittanut erityistä kiinnostusta. Illallisseuranamme ollut naapuri tilasi pääruuaksi miso-turskaa, joka oli kuulemma taivaallista. Minä, mies ja naapurin deitti tilasimme sitten sushi-lajitelmat, pakkohan se oli. Yllättäen lajitelma olikin aika runsas, olimme pelänneet ravintolaviikkomenuun sisällytetyn vain muutaman hassun palan, mutta minä en lopulta edes jaksanut syödä ihan kaikkea. Mies lähes ahdistui, kun jouduin jättämään tonnikalasushin lautaselle - sehän on parasta! No niin on, mutta kun muka taktisesti ajattelin säästäväni parhaan viimeiseksi...Myöskään makrilliin asti en jaksanut, mutta ainakin lohta, kampelaa, mustekalaa, katkarapua ja yellow tailia tuli maistettua, samoin rullia. Erinomaista, siitä olimme kaikki yhtä mieltä.

Ainoa paha pettymys Nobussa oli jälkiruoka. Kaunis annos oli koottu kahdesta kuorrutetusta jäätelönpalasta ja tuoreista marjoista ja tarjoilijamme kehotti syömään sen sormin. Tämä osoittautuikin hyväksi vaihtoehdoksi, ikävä vaan että syömisnautinto loppuikin sitten muuten siihen. Oranssi pala oli esitelty japanilaiseksi luumujäätelöksi ja vihreä pistaasiksi. Dumasimme vihreän palan yhteistuumin ihan kauheaksi; minusta se maistui huonolle vihreälle teelle (joka puolestaan siis maistuu aika lailla likavedelle) ja miehestä siinä oli kalan maku. Naapurin deitti ei osannut päättää, mutta yuck kuulemma kumminkin. Oranssi pala oli vähän parempi, mutta senkin kirvoittamista kommenteista positiivisin oli Kaukoidässä asuneen miehen pohdinta siitä, että jäätelö maistuu ihan just samalle kuin kaikki epämääräiset tänväriset aasialaiset hedelmät aina maistuu.

Yleisesti ottaen kyllä voisin kuvitella suosittelevani Nobua (sans ice cream) jos kukkaron huomattava keventyminen ei haittaa. Pukukoodikin on suhteellisen vapaa: casual nice, mutta farkuissa sisään yrittävien tulee kuulemma kyllä pitää huoli, että denimit ovat design-tavaraa. Ihan näin ei asia kyllä todellisuudessa näyttänyt ainakaan ravintolaviikoilla olevan - porukka ei aivan täyttänyt Nobu-koodia "nuori ja kaunis ja/tai rikas ja tyylikäs"...

154476.jpgAfter dinner-drinksuilla käytiin sitten iki-ihanassa Dragonflyssa, Dallasin yleisesti tyylikkäimmäksi mainitun ja julkkisten suosiman boutique-hotellin Zazan alakerran ravintola/baarissa, joka levittäytyy sisätiloista uima-allaspatiolle asti. Dragonflyn pool bar on yleensä täysin tukossa torstaista lauantaihin, mutta myöhään tiistai-iltana siellä oli luonnollisestikin erittäin hiljaista. Pääsimme siis kerrankin valitsemaan sänkyjen kokoisista, tyynyillä reunustetuista sohvista parhaat paikat palmunlehvien katveessa. Zazan baaria on helppo pitää vähän teeskentelevänä trendipellejen ja wannabe-väen hangoutina, mutta kyllä tunnelma ja erityisesti fyysinen ympäristö hakkaavat useimmat täkäläiset baarit. Mikäs siinä on loikoillessa mukavasti, kun pöydällä hikoilee mojito, värikkäät rantapallot vaeltevat iltatuulessa pitkin allasta, tarjoilu tapahtuu perille asti ja omat korkokengätkin ovat niin kovin chic.