10 000 kävijän raja (tämä tosin tietenkin vasta laskurin asentamisesta lähtien laskettuna) rikkoutui tuossa päivänä muutamana, joten sen kunniaksi kevyttä selvittelyä tähän nimenomaiseen verkkojulkaisuun liittyen.

* * * * *

Blogistania-avaruudessa leijailee useampiakin blogeja, joiden nimessä esiintyy jossain muodossa sana ihmemaa. Ainakin parissa näistä viittaus kohdistuu selvästi tietenkin Liisa ihmemaassa-kirjaan, enkä kyseistä alluusiota hylji itsekään. Tätä blogia ei kuitenkaan nimetty Alice-parka mielessä, vaikka voisinkin keksiä meistä joitain kokemusperäisiä yhteneväisyyksiä. Moni lukija ja tänne linkkaaja on selvästikin hahmottanut välittömästi, että minun ihmemaani on nimenomaan se Ameriikan ihmemaa - vaikka olenpa saanut palautetta siitäkin, ettei blogini nimestä ja kuvauksesta käy selvemmin ilmi missä päin maailmaa huomioitani kirjailen. Itselleni blogin nimeen liittyy kuitenkin mukava muisto, ja lieneekin korkea aika antaa kiitokset nimestä sinne minne ne kuuluuvat. Kiitos ja kumarrus siis kummitytön isosiskolle! Kolme+vuotiaan jutuista tempaisemani nimi ei ehkä ole maailman mielikuvituksellisin mutta kovin, kovin merkityksellinen monellakin tasolla.

Kävimme viimesyksyisellä Suomen-reissullamme tervehtimässä silloin yksivuotiasta kummityttöämme. Paikalla olivat luonnollisesti myös kummitytön pari vuotta vanhempi verbaalitaituri-isosisko ja tyttöjen vanhemmat, hyvät ystävämme. Lapsia ihaillessa ja lahjoessa ehdittiin myös jutella ihan aikuisten juttuja ja eräs isoista aiheista oli tietenkin Amerikka. Haluaisin uskoa, että keskusteluun sisältyi myös positiivisia huomiota, mutta takuuvarmasti kahvipöydässä kuultiin ainakin kevytmielistä kritiikkiä ja lempeää ivaa. Jossain vaiheessa joku aikuisista on myös sarkastisen ihailevasti viitannut kotipaikkaamme ilmauksella Ameriikan ihmemaa.

Pienillä padoilla on korvat, mutta se miten kielisisältöjä padassa hämmennetään onkin sitten täysin eri juttu. Viikko vierailusta sain kummitytön isältä viestin, jossa hän kertoi isosiskon rakastavan Amerikan tädin ja sedän tuomia hohtavia keijukaisen siipiä ja esittelevän niitä innolla joka toiselle vastaantulijalle. Presentaatioon liittyi eväste, jonka mukaan siivet olivat lahja "mun Annalta ja M[ieheltä] Ameriikan ihmemaasta". Mistäpä muualtakaan noin ihania siipiä saisi, sano.

* * * * *

Ihmemaa-termiä tulee blogissani käytettyä vähän epämääräisesti; ensisijaisesti se siis viittaa Yhdysvaltoihin mutta välillä huomaan käyttäväni sitä myös pelkästään Texasista puhuessani - onhan Texas paitsi osa Yhdysvaltoja myös ihan helvetin ihmeellinen paikka. Pyrin kuitenkin tässä asiassa mahdollimman selkeään ilmaisuun. Varoituksen sana on silti paikallaan - välillä minun on vaikea tietää, onko joku "amerikkalaisista" tai "amerikkalaisuudesta" oppimani asia sittenkään maanlaajuinen totuus vai kenties pelkästään etelän tai kotiosavaltiomme ominaispiirre, ja vaikka olen erinomaisen tietoinen tästä osittaisesta näkökulmavinoumasta, se ei välttämättä tule aina kovin hyvin ilmi häthätäisissä raporteissani tai keskeneräisissä pohdinnoissani.  Elämä on epätäydellistä....

* * * * *

Sananen kielestä: Blogistaniassakin on ollut jonkin verran keskustelua vieraskielisten ilmausten liiallisesta ja naurettavasta käyttämisestä, puolikielisyydestä ja monissa ärsytystä aiheuttavista englanninkielisistä postausotsikoista. No, to each his own, mutta minua ei voisi vähempää häiritä, jos joku esimerkiksi haluaa otsikoida kirjoituksensa biisien nimillä. Olenpa tainnut tehdä niin itsekin; sillä tavalla voi vaikkapa kertoa lukijoilleen mitä juuri sillä hetkellä kuuntelee tai viitata johonkin sisältöön, joka sitten aukeaa osalle lukijoista ja toisille ei. Niin kuin on muidenkin alluusioiden kanssa. Tässä blogissa englantia käytetään kuitenkin suorastaan rikollisen paljon ihan muissakin yhteyksissä, kuten jo tässäkin kappaleessa demonstroin.

Puolustaudun:

Ensinnäkin englanninkielisten ilmausten käyttäminen on täysin harkittua eikä liity henkiseen laiskuuteen (joka voi toki tulla ilmi muilla tavoin). Puolikielisyys on minustakin todella surkeaa, surullistakin, ja kielten sekoitusta voi olla rasittavaa lukea. Tämä blogi on kuitenkin ulkosuomalaisen tiedottelu- ja tilityskanava, joten siihen liitty väistämättä tiettyä eksotiikkaa - jos nyt Yhdysvaltoja tai englannin kieltä voi hyvällä tahdollakaan eksoottisiksi kutsua. Jotain vierauden tunnetta kuitenkin, paikallisväriä - hiukan samaan tapaan kuin kääntäjät voivat lokalisoinnin tekniikan (jossa kaikki selitetään, avataan ja kotimaistetaan lukijalle) sijaan päättää harkitusti säilyttää kulttuuriviittauksia ja vieraita ilmauksia tekstissä eksotiikan säilyttämiseksi. Lukija päättää onko tämä tässä yhteydessä perusteltua ja toimiva tyylikeino vai pelkästään rasittavaa venkoilua.

Ulkosuomalaisen, vaikka olisikin kieli-identiteetiltään vahva ja voimakkaasti kielestä tietoinen, elämään kuuluu väistämättä jonkinasteinen sekakielisyys ainakin arkipuheessa. Minua ärsyttää jatkuva kielten sekoittaminen suunnattomasti, etenkin silloin kuin sillä ei ole mitään erillistä funktiota. Niin vain kuitenkin on, että kun puhuu jatkuvasti vierasta kieltä, hoitaa sillä päivittäiset asiansa, käy töissä ja vitsailee illanistujaisissa, välillä yksinkertaisesti lipsahtaa suomen kieleen joku vieraan kielen sana tai ilmaus. Arkikielessä ja -elämässä ei ole aina aikaa, energiaa tai haluakaan alkaa miettiä, mikä tälle tai tuolle nyt olisikaan sopiva vastine. Etenkin kulloinkin pinnalla olleet keskustelunaiheet ja keskustelut tuovat usein puheeseen fraaseja, jotka helposti toistaa sellaisinaan suomeakin puhuessaan, ikään kuin nopean eksaktiuden nimissä. Kaikkihan ei tietenkään edes käänny kovin sulavasti pidemmälläkään pohdinnalla - sanaleikkien ja vitsien kanssa on usein vakaammalla pohjalla jos toistaa ne alkuperäiskielellä. Lupaan silti, että en tule koskaan suomeksi ehdottamaan että mentäisiin syömään "hamburger ja fries" - kyllä sekakielisyydelläkin jotkut rajat täytyy olla! Jokainen tietenkin vetää ne itse.

Olen siis blogissani halunnut rivien välissä kuvata myös tuota edellämainittua ilmiötä. Samoin perustelisin tyylivalintaani sillä, että joskus minulle henkilökohtaisesti syntyy jotain sanaa vastaava käsite, jota ei sitten voidakaan kuvata sanan sinänsä täydellisen mainiolla suomenkielisellä vastineella. Tästä voisi olla esimerkkinä vaikkapa pool/uima-allas -sanapari. Pihallamme komeileva vesilaitos on todellakin ihan tavallinen uima-allas, mutta sen ympärille meille on syntynyt aivan uudenlainen kulttuuri, jonka synapsikytkentä johtaa aivoissani suoraan sanaan pool; uima-allas-sanalla ei yksinkertaisesti ole aivan samoja konnotaatioita minun mielessäni. Pool on osa Texas-elämääni; mies sanoo kokeneensa täsmälleen samoin silloin kuin asui nuorempana trooppisessa ilmastossa, jossa poolilla oli käyttöä vuoden ympäri. Uima-allas on hyvä sana, mutta se merkitsee minulle henkilökohtaisesti hiukan muuta.

Tällä en nyt suinkaan tarkoita, ystävät hyvät, että kaikki suustani Suomen-reissuilla pääsevät kömpelyydet olisivat harkittuja ja perusteltuja, päinvastoin. Andymccoyksi andymccoyn paikalle en halua, ja lupaan tehdä parhaani puhuakseni edes jossain määrin asiallista kieltä. Kirjoittaessa se on helpompaa, koska ehtii (?) edes hiukan ajatella, mutta tällä nimenomaisella foorumilla minulla on siis ihan harkittu pyrkimys ja tarkoitus sekailmaisuun. Tarkoituksellisuutta olenkin pyrkinyt eksplisiittisesti ilmaisemaan kursivoimalla useimmat käyttämäni englanninkieliset ilmaisut tai termit. Jos ärsyttää liikaa, voi toki antaa kriittistä palautetta, aihehan on kieli-ihmisen näkökulmasta mitä mielenkiintoisin. Toisaalta uskon myös, että ihmisillä on taipumus lukea sellaista mikä ei ihan liikaa kiristä piuhoja ja jättää omasta mielestä rasittavat jutut lukematta, vapaaehtoista toimintaahan tämä...

* * * * *

Kylläpäs ryöpsähtelee juttuja, (meta)tyhjästä on aina mukavaa nyhjästä. Much ado about nothing, blogin henkeen sopivasti.

* * * * *

Vielä kategorioista niille, jotka eivät ole lukeneet blogiani alusta asti ja haluavat mahdollisesti lukea vanhoja tekstejä joistain tietyistä aihepiireistä. Kategoriat elokuvat, kieli ja kirjallisuus, matkat, retket, prkl ja typeryyksiä ovatkin aika yksiselitteisiä, samoin Texas kuvina sisältää luonnollisestikin osavaltiossa näpättyjä kuvia ja Fahrenheit-kategoriassa päivitellään säätä. Ilmoitusluontoiset asiat ovat useimmiten tiedotteita tulevaisuudensuunnitelmistamme ja Suomen-matkojen aikatauluista. Ajatus kiertää on kiertisten oma otsikko, vaikka noin yleisesti ottaen en olekaan niiden ylin ystävä. Silloin tällöin sorrun silti, joihinkin juttuihin tarttuu mielellään. Tähän kategoriaan päätyvät myös valokuvatorstain innoittamat kuvat. Humdrum on sitä itseään: haircuttia, jokapäiväistä elämää, lätinää ja hajatelmia. Just do it on huolestuttavasti jäänyt viime aikoina syrjään; siinä on tietenkin kyse urheilusta ja liikunnasta. Ihmemaa-kategoriassa ihmetellään Amerikan ja Texasin erityispiirteitä, asenneilmastoa ja eriskummallisuuksia ja kuvaillaan täällä elämistä ja asumista; tähän mennessä olen kommentoinut muun muassa bileitä, kuvernööriehdokkaita, lukutaidottomuutta, kukkia, anniskelupolitiikkaa, urheilupsykoosia, koululaitosta, juustohampurilaisia ja verenluovutussääntöjä sekä sivistänyt armoitettuja lukijoitani elintärkeällä osavaltiotietoudella useampaankin otteeseen. Presidentti Bushilla on tapana esiintyä usein tämän kategorian kirjoituksissa. Harmi kyllä vuodatuksessa ei ole mahdollista korvamerkitä kirjoitusta useampaan kuin yhteen aihepiiriin kuuluvaksi; niinpä esimerkiksi paikallista retoriikkaa pohditaan ihan toisessa kategoriassa.

Suureellisesti nimetyssä ihmemedia-kategoriassa juttelen siitä, mitä telkkarista kulloinkin tulee.

* * * * *

Sisäänpäinkääntynyttä ja omanapaista pohdintaa heti viikon alkuun. Tästä on hyvä laajentaa...

150800.jpg