Työpäivät eivät tosiaan turhan aikaisin lopu, mutta se on tylsä aihe eikä siitä sen enempää.

* * * * *

170095.jpgIhana mies oli virittänyt ennen lähtöään minulle tietokoneesta yhteyden kunnon soundin soittimeen - "olohuoneen airportiin", niin se mäkki sanoi! Ja miehen post-it-viesti tietokoneen ruudulla puhui rakkauden kieltä ja ilmoitti samalla, että minulle on valmiiksi viritetty mielibiisejä. Awwww!

Erityiset musiikkikiitokset lähtevät tänään myös Tukholmaan.

* * * * *

Eräs perheenisä kirjoitti tänään kauniisti ystävyydestä. Voi kuinka ikävöinkään todellisia ystäviäni!

* * * * *

Päivän luku pöytäjatkikseen on kevyesti tragikoominen. Reipas UPS-lähetti ilmaantui ovelle iltakuudelta ja ilmoitti hakevansa pois pari pakettia. Naama hiukan venähti, kun nuori mies näki isot paketit olohuoneen lattialla (ja kuuli hiukkasen kitkerät vaikkakin äärimmäisen kohteliaat kommenttini epäonnisesta pöytäoperaatiosta). Ihmetteli itsekin, miten paha maku meillä mahtaa olla jo koko hommasta ja totesi, ettei varmaan enää pidetä heidän firmaa juuri minään. No ei. Mutta ehkäpä third time's the charm, niin kuin lähettimies toiveikkaasti ehdotti. Ja jos ei ole niin silloin kyllä teille charmit näytän... UPS I did it again ei varmasti mene enää läpi.

Vaan ei muuta kun reippaasti rahtaamaan. Ikävä vain, että paketit olivat tietysti surkeasti kiinni, nehän oli jo kertaalleen avattu eikä ole meidän velvollisuutemme niitä teippailla. Kantaminen ei sitten millään onnistunut edes käytävään asti, ja koska minäkään en siihen hätään löytänyt jeesusteippiä mistään, nuori mies sitoi paketin väliaikaisesti kasaan pakkausnarulla (aika kätevästi muuten, solmut ja pitävät lenkit syntyivät hämmästyttävällä näppäryydellä). Varsinainen komedia (joka toki nuoren miehen kannalta muistutti pikemminkin tragediaa) näyteltiin kuitenkin vasta käytävässä, jossa toinen paketeista, se tähän asti naruton, sanoi viimeisetkin teippisopimuksensa irti ja levisi pitkin käytävää. Plussat kuljetusmiehelle, jolta ei päässyt edes kirousta kun erilaiset metalliosia sisältävät muovipussit lensivät pitkin poikin ja itse painava pöytä valahti puoliksi ulos paketistaan. Kysyin myötätuntoisesti selviäisikö nuoriherra; muutamaa lisänarunpätkää pyydettyään hän ilmoitti selviävänsä ja naurahti vielä, että ehkä voin puolen tunnin kuluttua tsekata ovesta miten käytävässä menee. Selvä. Suljin oven ja palasin töihin.

Arvatkaa kuuluiko käytävästä vielä viisitoista minuuttia myöhemmin paitsi ähinää, puhinaa ja kolinaa myös erilaisten ohikulkijoiden tirskahduksia, tiedusteluja ja hämmästelyä.... Pysyin kovana ja annoin UPS:n setviä omat ongelmansa.

Että nyt sitä kolmatta kertaa odotellessa.

* * * * *

170096.jpgTässä ei juuri ole logiikkaa, mutta tänään kuvituksena on jostain vain vapaan assosiaation näkökulmasta ymmärrettävästä syystä kaksi Fossil Rimin eläinpuistossa Glen Rosessa vuosi sitten otettua kuvaa. Texasilaisessa villieläinpuistossa ajettiin luonnollisestikin autolla ja eläimiä sai ruokkia puistosta ostettavalla elukkamurkinalla suoraan ikkunasta. Tai maahanhan ne ruoat olisi pitänyt heittää, mutta eläinpahalaiset tunkivat kyllä ihan suvereenisti suunnilleen autoon sisään.