No jo on taas kun piti muka saada unirytmiä vähän kohdalleen, niin eikös yhdentoista aikaan iskenyt keskiyön hulluus ja jouduin nousemaan mukavasta sängystäni ja palaamaan koneen ääreen. Mies lähti taas Georgiaan ja en kai sitten taas saa yksinäni nukuttua. Huolenaiheena oli tällä kertaa se, että en ollut muistanut moneen päivään tallentaa töitäni muistikynälle ja yhtäkkiä iski varmuus siitä että jos en tee niin NYT HETI, vanha koneeni lakkaa välittömästi toimimasta ja viikkojen työ menee hukkaan.

On muuten oikeastaan aika käsittämätöntä, että edelleenkin väännän duunit vanhalla läppärilläni, vaikka uusi uljas Mac on seissyt ruokapöydän kulmalla jo viikkokausia. Vaan täältä löytyy siis edelleenkin vain kaksi rikkinäistä työpöytää (please, please, please sedät, hakekaa ne huomenna pois!) ja yksi pöydätön pöytälamppu, ja sitä paitsi skandinäppäimistöni ei vieläkään jostain käsittämättömästä syystä ole saapunut Suomesta (kuuleeko Kallio?!?).

Hyvinhän tämä vanharouva kuitenkin pelaa, ja tiedostojen tuplatallentamisen lisäksi sain tässä tahkottua vielä pari tuntia ex tempore-yötöitäkin. Nyt on pakko mennä uudestaan yrittämään uinailua, sillä muuten huominen työpäivä on puolestaan kokonaan pilalla.

Mr. Sandman, bring me a dream...