En muuten sitten ikinä päässyt sinne lauantaiselle Matisyahun ja Flaming Lipsin keikalle, sillä iltaa kohden iski aivan armoton uupumus kera pihtiotteisen päänsärkypirulaisen ja niinpä jäin makaamaan Haribon kolapullopussin kanssa sohvalle kun mies lähti Nokia-teatterille. Onneksi ei joutunut raukka lähtemään yksin vaan jammaili kaveripariskunnan kanssa, joiden kanssa oli tarkoitus iloita nelisin. Sohvalla makaaminen ja alkuiltapäikkäröinti kantoivat minulle kuitenkin varsin runsasta hedelmää - olo ja energiataso olivat aivan toista luokkaa sunnuntaina ja hyöty on kantanyt keveästi alkuviikollekin. Splendid!

Mutta se häppeninki siis.

Mies kertoo:

Olin lukenut jostain että Flaming Lips on kova livebändi ja se olikin ainoa syy lippujen hankkimiseen. Matisyahu ei juurikaan kiinnostanut joten ajatus olikin vain menna katsomaan "pääaktia". Yllätyksekseni Nokia-teatterissa oli kolmaskin esiintyjä, Street Drum Corps, joka ei tosin ollut muutakuin glorifioitu jalkakäytäväbändi joten ei siitä sen enempää. Matisyahu tosin oli sen verran positiivinen yllätys, että koko liveshown jaksoi katsoa aina siihen asti kun esiintyjän tuli aika käydä kertomaan uskostaan. Minulla ei mitään sitä vastaan, että artisti tai kukaan mukaan kertoo omista uskomuksistaan mutta viidentoista minuutin monologi yliluonnollisia voimia omaavista lapsiprofeetoista oli hieman liikaa lauantai-illan ratoksi.



Eli kun Flaming Lips astui lavalle niin illasta oli jo jäänyt hieman pettynyt olo. Onneksi bändi ylitti odotukset roimasti! Flaming Lipsin eräänlainen lo-fi lavashow toimi loistavasti musiikin kanssa ja oli mielestäni kokonaisuudessaan paljon onnistuneempi kuin monen maailmanluokan tähden jättiproduktiot. Yleisö sai osallistua lavashow'hun monin tavoin. Lavalle mukaan oli päässyt noin 40 onnekasta fania, kunhan he suostuivat pukeutumaan joko joulupukki- tai alienasuihin ja tanssimaan koko esityksen ajan. Yleisön joukkoon ammuttiin valtavia keltaisia rantapalloja ja katosta sateli vähän väliä konfettia joka minun mielestä kuuluu jokaiseen hyvään juhlaan. Bändin ja fanien lisäksi lavalla juoksi vähän väliä Kapteeni Amerikka jonka tehtävä ei täysin selvinnyt minulle mutta näin se kai oli tarkoitettukin. Ja vielä kun bändi soitti erittäin tarkasti mutta rennosti oli ilta pelastettu. Ehdottomasti parhaita keikkoja ikinä ja suosittelen kaikille vaikka Fleimareiden musiikista ei niin välittäisikään. Harmi vain, että bändi ei kierrä useammin Euroopassa.



Huomatkaa alienit vasemmalla, joulupukit oikealla. The world according to whom?