Yrittää olla muka liian kiire blogata mutta kuukauden kirjavinkit ehtii aina:
  • Kate Atkinson: Case Histories
  • Alan Brennert: Moloka'i
  • Marisha Pessl: Special Topics in Calamity Physics
  • Kyllikki Villa: Vanhan rouvan lokikirja
  • Richard Russo: Straight Man
8056393.gif  10745276.gif  1215243.gif  11460549.gif 

Atkinsonin Case Histories on aika erikoinen rikosjuttuja sisältävä kertomus - ei siis kuitenkaan varsinainen rikosromaani - ja se oli miellyttävä yllätys mielestäni epäonnistuneen Emotionally Weird-kirjan jälkeen. Atkinsonilla on sana upeasti hallussa mutta jotenkin tuo kolmas romaani meni liialliseksi yrittämiseksi ja kikkailuksi. Case Histories on tyyliltään maltillisempi ja sen vuoksi ihan positiivinen lukuelämys vaikka se ei ehkä kirjailijan kahden ensimmäisen iki-ihanan romaanin (Behind the Scenes at the Museum ja Human Croquet) tasolle ylläkään.

Moloka'i vie lukijan Havaijin leprasiirtolaan 1900-luvun alkupuolella; aihe on synkeä ja ahdistavakin mutta Brennert kertoo tarinaa lempeästi ja humaanisti niin että lukukokemus ei tunnu tirkistelyltä tai (fiktiiviseltä) sosiaalipornolta. Kuulostanee oudolta aihepiirin huomioon ottaen mutta kertomuksessa oli jotain kaunista ja vanhanaikaisen romanttista. Täysin eri tavalla hyvä oli Pesslin erikoinen Special Topics in Calamity Physics, joka varmasti karkottaa osan lukijoista hektisillä alaviitteillään, sivuhuomautuksillaan ja kirjallisuusreferensseillään. Minua tyyli ei kuitenkaan haitannut, pikemminkin päinvastoin - se toi osaltaan näppärästi esille romaanin kertojahahmon persoonaa ja pedanttia kognitiivista tyyliä. Viisastelun ohella käytiin läpi aikuiseksi kasvamisen kuvioita ja ratkaistiin alusta asti rakennettua mysteeriä. Omassa tyylilajissaan loistavaa ahmittavaa!

Villan Vanhan rouvan lokikirja on suorastaan hätkähdyttävän rehellinen matkakertomus maailman meriä rahtilaivoilla seilanneelta kääntäjältä. Välillä koin riveiltä ja niiden välistä paistaneen väsymyksen hiukan ahdistavana ja minun oli vaikeaa asennoitua siihen; toisaalta tietynlaisesta hermoilusta ja etukäteen vatvomisesta ei ollut kauhean kaukaa haettua löytää itselleenkin tuttuja piirteitä, jos vain uskaltaisi aina rehellisesti lausua ääneen sen minkä Villa. Kirja on ilmeisesti valittu pari vuotta sitten vuoden matkakirjaksi eikä suotta - kirjassa ehditään olla todella Matkalla, menossa, lähtö- ja päätepisteiden välillä tavalla, joka on nykyisenä lentomatkailun aikakautena yhä vieraampaa. Minua kiehtoivat kirjassa myös hajanaiset ja lyhyet viittaukset Villan työhön ja siihen liittyviin tuntemuksiin; niihin oli välillä erityisen helppoa eläytyä.

Straight Man ei ehkä ollut Empire Fallsin* veroinen Russo mutta en voi silti kuin ihailla kirjailijan tasaisen varmaa, sulavaa ja eleetöntä tyyliä. Siinä missä Empire Fallsin päähenkilö oli kevyestä nössöydestään huolimatta vastustamattoman sympaattinen, Straight Man maalaa kuvan yliopistoprofessorista joka etenkin kirjan alussa on niin rasittavan vastakarvainen ja epämiellyttävä kommunikoija, että häntä tekisi mieli fyysisesti ravistella. On tavallaan raskasta kulkea äärimmäisen ärsyttävän ihmisen matkassa mutta toisaalta Russon henkilöt eivät koskaan ole pelkästään hyviä tai pahoja, rakkikoirankin ärinässä voi olla viehättäviä sävyjä tai vähintään sitä kohtaan voi tuntea jonkinlaista ymmärrystä. Ehkä. Russon lukeminen ei kuitenkaan varmasti lopu tähän.

Ei niin hyvää lukuputkea ettei jotain turhaakin osuisi tielle - tällä kertaa olisin voinut jättää lukematta Mary Gaitskillin Veronica-romaanin, jonka tarkoituksena on käsittääkseni kertoa ystävyydestä jotenkin oivaltavasti ja syvällisesti, raadollisestikin. Tyyli ei kuitenkaan uponnut minulle lainkaan ja sisäisten tilojen kuvaukset vaikuttivat pelkästään väkinäisiltä ja kerronta epäuskottavalta ja teennäisen tuskaisalta. Ilmeisesti kirja on kyllä saanut kiittäviä arvosteluja ja voittanut jonkin palkinnonkin - tämän lyttäyksen voi kaikin mokomin tulkita siis myös pelkästään minun henkilökohtaiseksi rajoittuneisuudekseni.

* Empire Fallsin yhteydessä on pakko kehua vielä kirjasta tehtyä minisarjaa, jonka Russo itse on käsikirjoittanut ja joka on ihanan vanhanaikanen, konstailematon elokuva jota hallitsevat pienen kaupungin ei ihan niin pieni tarina ja täyteläiset, uskottavat henkilöhahmot (rooleissa Helen Hunt, Ed Harris, Philip Seymour Hoffman, Paul Newman, Robin Wright Penn...). Ulkoasultaan minisarjan voisi uskoa olevan kauempaakin menneisyydestä - sen väritys on hillityn pehmeä eikä grafiikoilla ole revitelty. Saatavilla DVD:nä!