Olipas erikoisen onnistunut viikonloppu!

214926.jpgLauantai oli suurelta osin business as usual, mutta olin aikatauluttanut päivästä töiden suhteen hiukan kevyemmän niin että oikein aikaisin heräämällä ehdin työkiintiön täyttämisen lisäksi käydä myös laitattamassa kynnet ja nauttimassa jalkahieronnasta ja silti sulkea koneen jo viideltä. Luksusta sekin. Meille tulikin heti vieraita, ja vaikka vähän aikaa jaksoin kiristellä hampaita siitä, että jogurttikastiketta ei oltu laitettu valmiiksi maustumaan ja piirastäytteitä varten ei ollut aivan tarpeeksi rapua, rauhoituin suhteellisen pian parvekkeen aurinkoon coronita kädessä. Käytiin vielä auringonlaskun aikaan pikapulahduksella altaassa ja siirryttiin sitten hurjin kantamuksin "seurustelupuutarhaamme" nauttimaan lämpimästä illasta. Miehen paistelemat rapurtorttuset onnistuivat mainiosti ja niitä nautittiin alkupalaksi rucolasalaatin ja hyvän Coppola-valkkarin kera. Pääruoaksi pojat paistelivat grillillä vihannes-lihavartaita, jotka oli marinoitu kevyen tulisiksi ja tarjoiltiin viilentävän jogurtti-kurkkukastikkeen kera. Ihanasta ateriasta oli tarkoitus ottaa oikein kuvakin valokuvatorstaita varten, mutta eihän sitä siinä ehtinyt alkaa kauheasti tähtäilemään kun keskittyi nautiskelemaan itse tilanteesta. Melkein kaikki olikin aikamoisen onnistunutta; ainoastaan pääruoan kanssa juotu punaviini oli pienoinen pettymys, sitä ei tarvitse enää ostaa.

Ruokahemmottelun jälkeen nautimme muutamat after dinner-drinksut ja painuimme vielä paikalliseen. Arvatkaa oliko ihanaa näyttää edes joskus vähän hehkeämmältä, täällä kotityöputkessa kun tulee huseerattua lähinnä pyjamahousuissa ja virttyneissä himavirityksissä. Sain ottaa ekaa kertaa käyttöön San Franista hankkimani silkki/metallivyön ja uusi tukkakin näytti poikkeuksellisen kivalta kun sen kerrankin jaksoi laittaa. Paikallinen yökerhomme on aikamoisen tympeä coverbändihelvetti, mutta lauantaina kävi armoton tuuri ja ekaa kertaa lavalla elämöinyt bändi soitteli oikeasti ihan loistavia biisejä. Oikeastaan heti sisään ehdittyämme päästiin rokittelemaan esimerkiksi The Killersiä ja Jetiä - ja tanssilattialla oli tietenkin tilaa, koska vakijengi lämpenee ehkä vähän toisenlaisesta tanssimusiikista. Vedettiin siis kahden naisen voimin parit aika vimmaiset ja hyvin vapautuneet jamittelusessiot, joiden päätteeksi sain kahdeltakin eri (tuntemattomalta) ihmiseltä kommentin, että ette varmasti ole Texasista... Ja ymmärsin näiden kommenttien sävyn siis hyvinkin ihailevaksi, mutta voihan toki olla että tulkintani perustui pelkästään omaan mielentilaani. Hikisessioiden jälkeen iski aivan armoton uupumus ja lähdimme miehen kanssa suosiolla kotiin - ja ah kuinka ihanan sunnuntain se meille takasikaan, kun ei oltu edellisen illan köyhdyttämiä tahi kipeyttämiä!

Uskomatonta kyllä uinailin sunnuntaina, ensimmäisenä vapaapäivänäni kahteen viikkoon, täysin rauhassa yhteen asti - joskushan on vapaapäivinä ihan mahdotonta saada nukuttua kun on edelleen niin kiinni työrytmissä. Kun unenpöpperöisenä kömmin olohuoneeseen mies otti esiin äidin lähettämän avustuspaketin, joka oli saapunut jo edellisenä päivänä mutta pimitetty minulta vapaapäivänautinnon maksimoimiseksi. Salmiakkia, irttareita!! Mies nauroi ilmeeni olevan erikoinen sekoitus unihiekkaa ja ekstaasia. Nappasimme kirjat ja karkit kainaloon ja lähdimme poolille lueskelemaan ja nauttimaan ehkä kesän viimeisistä auringoista. Edellisestä kerrasta olikin varmaan pari kuukautta... Yllättävän kuuma oli, ei nimittäin "näin syksyllä" (28 astetta) viitsitty enää lähteä palvomaan aurinkoa biksuissa ja uimahousuissa, vaan oltiin muuten vain vähissä vaatteissa. Hiki virtasi kyllä aika pian siinä määrin, että tunnustimme kevyen virhearviomme ja palasimme sisään ennen kuin olo kävi epämiellyttäväksi.

0387_1159_236.jpgPienen aurinko/luku/salmiakkisession jälkeen olin niin energisoitunut, että lähdimme käymään parissa kaupassa. Saks 5th Avenuen outletistä löytyi miehelle makeat kengät sopuhintaan, ja minä törsäsin euforiassani True Religionin farkkuihin, jotka ovat lempparimerkkini mutta niin sikamaisen kallita, että noin alennuksessakin niiden hinnalla saa vähintään kolmet, neljät normaalihintaiset Levikset. Mutta kerrankos sitä... Toisesta kaupasta mies puhui minut vielä ostamaan itselleni kevyen, vaalean "rönttötakin", tuollaisen muka-elämää-nähneen kirjeenvaihtajapusakan. Sitten ostoshalumme olikin tyydytetty ja nälkä kova, joten mies vippasi minut kotiin ja lähti vielä itse kauppaan. Sunnuntailounasperinteemme on päässyt hiukan näivettymään kaikessa viime aikojen kiireessä - sunnuntailounasta ei tehdä ja syödä pikaisesti kesken työpäivää vaan sen ääressä viipyillään ja nautitaan joka vaiheesta valmistuksesta ateriointiin saakka - joten tuntui aivan ylelliseltä kietaista essu eteen, avata pullo hyvää viiniä ja ryhtyä hallinnoimaan keittiötä ilman mitään kiirettä. Päädyimme tällä kertaa vankkaan kunnon kotiruokaan - valmistin kevyesti tulista lihapulla-tomaattikastiketta pennen kera, jälkkäriksi vaniljajäätelöä ja balsamicomansikoita. Ei kärsitä meillä onneksi kalorivajeesta. Hengen kaloreita tuli puolestaan kerättyä, kun ehdimme pitkästä aikaa istua ja jutella ruokapöydässä ihan rauhassa.

Lounaan jälkeen käytiin vähän vaklaamassa miten veljen ja kumppanien Kiinan-turnee etenee ja tehtiin sitten rojahdus sohvalle. Vuokraamosta mukaan tarttunut Lakehouse-elokuva oli tosin ihan lame-o, mutta pelkkä yhdessä löhöily oli riittävän kivaa iltapuhdetta. Nukkumaan mennessä tuntuikin, että olin yhdessä päivässä päässyt niin sujuvasti vapaa-ajan ja laiskottelun makuun, että ajatuskin seuraavan aamun koittamisesta ja työrumban jatkumisesta aiheutti kylmiä väreitä. Eikä suotta - tänään on ollut suoraan sanottua aivan helvetillisen vaikeaa saada aikaan millään tavalla asiallista jälkeä. Onneksi tervanjuontitunnelma useimmiten helpottaa parissa päivässä - sormet ristiin sillä aika on kortilla ja musta pörssikään ei sitä myy...

Oikein ihanaa viikon alkua kaikille!